Suomen kunnat ovat joutuneet tänä vuonna erikoiseen tilanteeseen, kun valtio jakaa niille rahaa pyytämättä ja arvaamatta. Toiminta on vastuutonta monestakin näkökulmasta katsottuna.
Valtion tänä vuonna kunnille jakama ylimääräinen raha vastaa yksittäisen kunnan kannalta 4-6 prosentin korotusta kunnan valtionosuuksiin ja toisaalta se vastaa kunnan kannalta 2-2,5 kunnallisveroprosentin tuottoa. Jaettu ylimääräinen raha tarkoittaa sitä, että jokainen suomalainen ottaa lainaa lisää 300 euroa tänä vuonna pelkästään tämän asian rahoittamiseen.
Miksi valtio jakaa rahaa, vaikka kunnat eivät sitä nyt tarvitse? Syyksi epäillään suurten kaupunkien ja Suomen Kuntaliiton viestintää. Viestinnässä on korostunut covid19-viruksen vaikutus kuntiin. Todellisuudessa harvan kunnan talous on tänä vuonna heikentynyt koronan takia. Korona on monelta osin jopa vähentänyt kunnan menoja: säästöjä on syntynyt sijaiskuluissa, matkustamisessa, kouluruokailuissa, koulukyydeissä sekä säästyneinä suunnittelukuluina investointihankkeiden aikataulun muuttuessa. Toki myös kuntien tulot ovat hieman notkahtaneet.
Tällainen rahan jakaminen on jo aiheuttanut kolme ongelmaa: suunnitteluongelman, hintojen nousun ongelman ja laajenevan ongelman.
Suunnitteluongelma tarkoittaa sitä, että tällainen toiminta sotkee sekä valtion että kuntien pitkäjänteisen rahoitussuunnittelun, koska tehdään vuosikohtaisia poikkeuksia ja jopa näille poikkeuksia. Ensin tehtiin näin kunnallisveron tuloutuksessa ja nyt tämä levisi myös valtionosuuksiin ja eilen edelleen kiinteistöverotulojen tuloutuksiin kunnille. Nyt ollaan tilanteessa, että vuosien 2021 ja 2022 välillä kunnan valtionosuudet voivat laskea jopa 6 prosenttia. Nurmeksessa tämä tarkoittaa 2,4 miljoonaa euroa. Kuinkahan moni meistä muistaa tämän vuoden kuluttua?
Hintojen nousun ilmiö on sama kuin veroprosentin korottamisessa eli että kasvaneet tulot menevät ostopalvelujen hintoihin kuin häkä. Näin tulojen kasvun hyvä tarkoitus tuhotaan nopeasti. Erityisen vaarallista tämä on sosiaali- ja terveyspalveluissa niissä kunnissa, joissa on korkea elintaso. Vaikka Pohjois-Karjala on köyhä maakunta, niin esimerkiksi Siun Soten omistajakunnat halusivat vastuullisesti ottaa omistajaohjauskokouksessaan eilen kantaa myös jo vuoden 2022 raamiin ja hillitä näin kasvua.
Laajeneva ongelma tarkoittaa valtion fokuksen heikkenemistä kuntatalouden ohjauksessa, kun yritetään liikaa liian lyhyessä ajassa. Fokusta laajentaa nyt liikaa koronan ja maakunnallisten hyvinvointialueiden muodostamisen päällekkäisyys. Kuntien ja maakuntien välillä ollaan tekemässä suurta yli 19 miljardin euron rahoitussiirtoa. Kokonaisuutta ei pysty enää hallitsemaan kukaan. Takavuosina hyvä talousjohtaja pystyi ennustamaan kunnan seuraavan vuoden verorahoituksen (verotulot + valtionosuudet) jopa tuhannen euron tarkkuudella. Lähivuosina huippuhyväkään talousjohtaja ei pysty tekemään tätä miljoonan euron tarkkuudella Nurmeksen kokoisessa kaupungissa, jossa verorahoituksen loppusumma on ensi vuonna 73 miljoonaa euroa.
Paras lääke näihin ongelmiin on tasainen kasvu, joka lyö inflaation enintään 1,5-prosenttiyksiköllä. Silloin asiat pysyvät järkevissä mittasuhteissa ja rahaa ei vuoda turhaan. Tämä hillitsee myös velanottoa.
