Saksalainen Hermann Simon on tällä hetkellä Euroopan
ehkäpä arvostetuin yrittäjyyden tutkija. Hänen lanseeraama termi ”Hidden
Champion” on nyt monien huulilla. Tällä termillä hän tarkoittaa yrityksiä,
jotka eivät pidä itsestään ääntä, mutta ovat menestyneet globaalissa
murroksessa hyvin. Esimerkiksi Saksassa
on 1307 tällaista perheyritystä, jotka ovat kyenneet luomaan viimeisen kymmenen
vuoden aikana 765 työpaikkaa lisää yritystä kohden. Tämä tarkoittaa siis 76
työpaikkaa vuodessa.
Simonin kriteerit hiljaisille menestyjille ovat
ainutlaatuiset: yrityksen pitää kuulua alallaan maailman kolmen parhaan
joukkoon ja olla omalla mantereellaan mieluusti ykkönen. Yrityksen liikevaihto
on alle 5 miljardia dollaria. Yrityksen pitää myös olla julkisuudessa huonosti
tunnettu.
Viime aikoina monet meistä ovatkin ihmetelleet Saksan
talouden nousua ja vetoa. Jos uskoo Simonin ajatuksiin niin ymmärtää, että
ilmiön taustalla ovat saksalaiset teolliset perheyritykset. Mitä nämä yritykset
ovat tehneet toisin kuin me muut täällä Euroopassa?
Hiljaiset menestyjät ovat äärimmäisen kunnianhimoisia
niin, että ne kasvattavat omaa markkinaosuuttaan tasaisesti vuosi vuodelta
prosentti kerrallaan. Näin ne saavuttavat lopulta markkinajohtajuuden.
Hiljaiset menestyjät ovat fokusoineet toimintansa kapeasti, mutta ovat
valitsemallaan alalla syvässä asiakassuhteessa asiakkaidensa kanssa. Yritysten
fokus tekee markkinasta kapean, mutta globaali toiminta tekee siitä kooltaan suuren.
Yritykset eivät kopioi, vaan ne luovat uutta innovaatioiden kautta. Yritysten
läheisyys asiakkaidensa kanssa on aivan omaa luokkaansa, ja siten ne kykenevät
pitämään hintansa jopa 15 % korkeampana kuin kilpailijat. Yritysten työntekijät
ovat lojaaleja ja ammattitaitoisia.
Koko Suomen kehityksen kannalta pidän Simonin
ajattelutapaa hyödyllisenä. Näin voisimme suunnata yrityskehityspanokset
oikeisiin kohteisiin Suomessa. Tällä hetkellä meidän ongelmana Suomessa on
edelleen se, että keskustelu pyörii suuryritysten ympärillä. Nämähän ovat
tosiasiassa niitä, jotka menettävät koko ajan asemiaan juuri näille hiljaisille
menestyjille. Ajankohtainen esimerkki on saksalainen perheyritys, joka
harkitsee STX:n telakan ostoa käyttämällä Suomen valtiota velkarahan kaltaisena
vipuna.
Kykenemmekö me Nurmeksessa tunnistamaan oman kaupunkimme
hiljaiset menestyjät meidän 550 yrityksen joukosta? Kun itse tarkastelen näitä
kriteerejä, niin pystyn tunnistamaan meiltä 2-3 yritystä, jotka voisivat aikaa
myöten kasvaa tähän sarjaan. Entäpä jos meillä Pielisen Karjalassa olisi
vaikkapa viisi hiljaista menestyjää, jotka kukin palkkaisivat 75 työntekijää
vuodessa lisää? Ei kuulostaisi ollenkaan huonolta…