Volkswagenin päästöhuijaus, pakolaiskeskustelut, sodat,
talousahdingot, voimannäytöt … Onko maailma muuttumassa jo niin vaikeaksi ja
monimutkaiseksi, että emme enää osaa elää täällä kunnolla? Monimutkaisuuden
kuvaa ylläpitää ennen kaikkea 24h-tiedonvälitys, joka ehtii kertoa saman
vuorokauden useita huonoja uutisia.
Päättäjiä läpi Euroopan vaivaa nyt voimattomuuden tunne.
Tähän asti kautta maailman historian ”aivastus Amerikassa” on tuonut flunssan
Eurooppaan. Nyt tilanne on muuttunut niin, että idässä aivastetaan: Kiinassa,
Irakissa, Syyriassa ja Venäjällä. Eurooppa ja sen mukana Suomi on aivan uuden
haasteen edessä. Sama koskee kaikkia suomalaisia päättäjiä.
Meillä täällä Pohjois-Karjalassa on vielä sen verran jäljellä
maalaisjärkeä, että yritämme elää ihmisiksi. Tehdä työtä, kasvattaa lapsia ja
uskoa parempaan huomiseen. Samalla pitää myös olla rehellinen ja
oikeudenmukainen. Ihmisiksi pitää osata olla.
Meiltä päättäjiltä tämä aikaa vaatii keskittymiskykyä.
Pitää olla oma suunnitelma, muuten olemme osa jonkun muun suunnitelmaa.
Huonojen uutisten vastapainoksi tarvitaan hyviä uutisia, jotta yleinen ilmapiiri
ei muutu liian kielteiseksi.
Meidän aivot ovat nykyisin kovalla rasituksella.
Haluaisin nähdä sen ihmisen nykyaikana, joka väittää että käytämme töissä
päivittäin vain 5 % aivokapasiteetistamme. Esitän vastaväitteen: näkeminen on
aivotoiminto ja pelkästään ihmisen silmien läpi tulee informaatiota 10.2
gigatavua sekunnissa, jonka aivomme käsittelevät joka ikinen sekunti. Tätä
informaatiotulvaa lisäävät nyt mukana kannettavat älylaitteet. Näin vastaavasti
muiden aistien kautta tulevan informaation määrä on kääntynyt laskuun.
Nykypäivä ja tulevaisuus asettavat kovia haasteita lasten
ja nuorten oppimiselle ja terveelle kehittymiselle. Ensimmäistä kertaa
ihmiskunnan historiassa myös lihas nimeltä aivot, voi väsyä liikaa jo nuorella
iällä. Voisimmeko me suomalaiset olla edelläkävijöitä ja ensimmäisinä
maailmassa ottaa digiaskeleen taaksepäin lapsien kohdalla? Jääköön digiloikka
sitten meidän aikuisten murheeksi…
