Suuret tulot vai pienet menot?

Kyllä kiitos molemmat! 

On taas se aika vuodesta, kun Nurmeksen kaupungin talousarviosta ensi vuodelle 2019 päätetään. Tämä loppusyksy on poikkeuksellinen kuitenkin sen vuoksi, että kuntaliitosselvitys on käynnissä Valtimon kunnan kanssa.

Pidän tulojen kasvattamista helpoimpana ratkaisuna. Aktiivinen ja ennakkoluuloton elinkeinopolitiikka lisää verotuloja. Valtionosuudet puolestaan kasvavat parhaiten hyvällä väestökehityksellä ja nopealla valtionosuusuudistuksella vaikkapa maakuntauudistuksen muodossa.

Menojen paras mittari on toimintakate ja sen muutos. Se on menojen määrä asiakasomavastuulla vähennettynä. Toimintakate rahoitetaan verorahoituksella eli verotuloilla ja valtionosuuksilla. Lähivuosina Nurmeksen toimintakatteen heikkeneminen saa olla vain yhden prosentin luokkaa.

Kuntaliitosselvitys on hyödyllinen monella tapaa. Se pakottaa Nurmeksen kaupungin läpiluotaamaan toimintansa ja sen tehokkuuden. Samalla joudutaan miettimään tulevaisuutta tavanomaista aikaulottuvuutta (3 vuotta) pidemmälle ajanjaksolle (5-6 vuotta). Kuntaliitosselvitys on myös kuntokoe: tunnuslukuja lasketaan sekä itsenäisille kunnille että yhdistyneelle kunnalle.

Kuntaliitosselvitys on aina myös energian siirtämistä. Osa selvitystä on näet uuden kunnan toiminnan visiointia ja kilpailukeinojen miettimistä. Tilanne on verrattavissa yritysfuusioon: fuusion tavoitteet ja hyödyt pitää kuvata riittävän hyvin, jotta hyötyihin johtavat toimenpiteet voidaan suunnitella ja toimeenpanna päättäväisesti. Toivon, että meiltä löytyy energiaa.

Kuntaliitosselvitys antaa myös vastauksen siihen kysymykseen, onko kuntaliitosvaihtoehdon lopputulos tulojen ja menojen kannalta myönteinen. Sitä ei voi vielä nyt tietää. Julkisissa organisaatioissa sekä tulojen lisääminen että menojen vähentäminen on yhtä työlästä. Tietyllä tavalla tulojen lisääminen on vaikeampaa, koska se vaatii vielä enemmän pitkäjänteisyyttä ja jossain määrin jopa riskinottoa. Siksi moni kunta onkin jo luovuttanut ja viettää viimeiset elinvuotensa säästäen ennen kuolemaansa.

Menojen vähentämisessä valtion rooli kasvaa, koska sosiaali- ja terveyspalvelut halutaan valtion katettaviksi maakuntarahoituksen kautta. Täysimääräisesti tarpeeseen perustuva sote-rahoitus olisi myös Nurmeksen kaupungin etu. Se pienentäisi meidän vuosimenoja nykyisestä noin 1,6 miljoonalla eurolla.

Kylmiä numeroita

Palattuani kesälomilta olen kerännyt ajankohtaista numerotietoa siitä, miten Pohjois-Karjalalla menee näin loppukesästä. Yksi syy tähän on myös se, että Nurmeksen kaupunginvaltuuston seminaari lähestyy ja vuoden 2019 talousarvion laadinta on jo alkanut.

Mitä pidemmälle numeroita olen kerännyt ja räknäillyt, niin sitä pystympään harveneva tukkani on noussut. Luvut suorastaan järkyttävät minua. Olenkin kuulostellut tässä, miten asiaan muualla maakunnassa reagoidaan. Näen, että nyt maakunnalla olisi peiliin katsomisen paikka.

Heinäkuun lopun tilanteen mukaan Pohjois-Karjalan maakunnan työttömyys 16,0 %, kun koko maan keskiarvo on 10,8 %. Merkille pantavaa on erityisesti se, että maakuntamme toiseksi pahimmaksi työttömyyskunnaksi on valahtanut Joensuu 17,6 prosentilla. Nurmeksessa puolestaan on maakunnan neljänneksi alhaisin työttömyysprosentti eli 14,1 %.

Heinäkuun lopun väestötilasto on myös murskaavaa luettavaa. Maakunnan väestötappio on 811 henkilöä. Maakunnan paras kokonaisnettomuuttokunta on Nurmes 24 henkilöllä. Yhteensä vain neljä kuntaa ylsi plussalle tässä tilastossa. Nurmes kuittaa hyvät luvut myös syntyneiden lasten osalta, jossa olemme maakunnan neljänneksi paras kunta 38 lapsella, vaikka olemme asukasluvultaan vasta maakunnan kuudenneksi suurin. Nurmeksen tavoitteena on tällä valtuustokaudella nousta pysyvästi muuttovoittokunnaksi. Olemme matkalla oikeaan suuntaan.

Kuntien verotulokehityksen yllä on nyt myös synkkiä pilviä. Koko Suomen osalta kuntien verotuloennuste alittaa kuntabudjetit noin 400 miljoonalla eurolla tänä vuonna. Talouskasvu ei jostain syystä muutu verotuloiksi kuntatasolla. Onkohan yhtenä syynä globalisaatio tuomat yritysrakenteet, jossa voittoja ei näytetä korkean veroasteen maissa? Meillä Pohjois-Karjalassa useampi kunta on jo todennut sen, että tämän vuoden verotuloennuste ei pidäkään. Nurmeksen osalta kerroimme viime viikolla tarkastuslautakunnalle, että sekä valtionosuuksien että verotulojen osalta tulopohjamme näyttää tänä vuonna pitävän ja menotkin ovat pysyneet kurissa.

Isossa kuvassa maakuntamme elinkeinopolitiikka on alisuoriutuja sekä tavoitteiden että toimeenpanon osalta. Emme ole saaneet maakuntaan minnekään uutta merkittävää isoa teollisuutta. Nyt tarvitaankin Pohjois-Karjalan teollistamisohjelma, jonka työpaikkatavoite mitataan tuhansissa. Sopiva vauhti olisi tällä valtuustokaudella 4000 uutta tuotannollista työpaikkaa eli tuhat kutakin vuotta kohti. Mitä pahempi tauti, niin sitä kovemmat ”ropit” tarvitaan. Nurmeksen osalta tämä vauhti tarkoittaa 190 teollista työpaikkaa. Ovatko meidän toimenpiteet synkronissa tämän tavoitetason kanssa?

Suomen suunnitelma ja Nurmeksen ehdotus

En ole yksin. Minäkin olen jo pidemmän aikaa seurannut huolestuneena sitä, että Suomelta puuttuu suunnitelma ja sen kertominen. Olemme ajautuneet reagoijaksi, joka kirkasotsaisesti uskoo olevansa luokkansa mallioppilas miltei kaikessa, johon se ryhtyy. Tiedämme, että kilpaillussa maailmassa tämä ei olisi edes mahdollista. Silti elämme Midaksen harhassa.

Vielä 1970-luvulla Suomella oli suunnitelma: maatamme teollistettiin ja koko maa pyrittiin pitämään asuttuna sijoittamalla koulutusta ympäri Suomea. Aiempina vuosikymmeninä Suomi käytti viisaasti kaiken sen avun, mikä ulkopuolelta oli saatavissa. Esimerkiksi Maailmanpankin luototuksella rakennettiin Pohjois-Suomen isoja vesivoimaloita. Elämme nyt erikoisia aikoja, kun moni on jopa julkisesti väittänyt, että Suomi ei ole koskaan turvautunut kansainväliseen rahoitusapuun.

Kesäaikana tapaan Nurmeksessa vierailevia ihmisiä, joilla on todella herättäviä kysymyksiä. Viime lauantaina minulta kysyttiin Bomba-talon illallispöydässä sitä, mikä on Nurmeksen ehdotus? Kysyjä oli kokenut maailmankansalainen, joka on työskennellyt yli 50 maassa. Olipas viisas kysymys: Mikä on Nurmeksen ehdotus? Kysymys sisältää nerokkaasti kaksi näkökulmaa: Mikä on Nurmeksen suunnitelma ja miten kerromme sen ulos? Vastasin kysymykseen niin, että Nurmeksen ehdotus on olla vetovoimainen luomalla runsaasti uusia työpaikkoja.

Se kenellä on jo suunnitelma, omistaa paljon. On tahtoa muuttaa asioita, on ehkä jo varattuja resursseja tarkoitukseen ja on jo viritettyjä verkostoja. Mutta se kenellä on ehdotus, omistaa vielä enemmän. Hän on myös miettinyt asian myymistä muille. Ehdotuksen tekemiseen pitää näet valmistautua jo hyvin. Törmään omassa työssäni joskus esimerkiksi kokouksiin, joissa kukaan ei tee yhtään ehdotusta. Siis kenelläkään ei ole edes yhtä suunnitelmaa. Karmea tilanne ja silkkaa resurssien tuhlausta!

Ehdotuksen tekeminen vaatii rohkeutta, koska miltei poikkeuksetta ehdotus ammutaan aina ensin alas. Avainkysymys onkin se, mitä tämän jälkeen tapahtuu. Alas ampuminen on näet merkki piilevästä keskusteluvalmiudesta. Tämä on samalla tie myös ehdotuksen hyväksymiseen. Johtajille maksetaan palkkaa siitä, että vievät ehdotuksia läpi ja tätä ennen ovat johtaneet suunnitelmien tekoa.

Johtamisen ydinkysymyksiä on huolehtia suunnitelmien ja ehdotusten jatkuvasta virrasta. Menestynyt yritysjohtaja Matti Alahuhta kirjassaan ”Johtajuus” korostaa kirkkaan suunnan näyttämisen tärkeyttä. Olennaisempaa on näyttää suuntaa kuin ylivarmistella sitä, onko suunta lopulta paras mahdollinen. Kokonaan ilman suuntaa oleva organisaatio on eripurainen ja siten myös haavoittuva.

Globaalissa kuvassa Suomen suunnitelman tulee kattaa luonnonvaroistamme huolehtimisen ja tätä kautta koko maan asuttuna pitämisen. Näistä kahdesta tekijästä rakentuu pitkäkestoinen tulevaisuuden usko, joka on myös nuorisomme mielenterveyden perusta. Jos huominen on parempi kuin tämä päivä, niin voimme hyvin ja rahalla on korko. Tällöin kannattaa ponnistella eteenpäin ja jättää myös jotain sukanvarteen.

Kasvupalvelut kuosiin

Maakuntauudistuksen vähemmälle puheelle jäänyt osio on kasvupalvelut. Mitä nämä tarkoittavat ja miten ne kannattaisi organisoida?

Pelkistetysti voidaan sanoa, että kasvupalvelujen asiakkaita ovat: 1)Työnantajat, jotka hakevat työvoimaa. 2) Henkilöt, jotka hakevat töitä. 3) Henkilöt, jotka haluavat yrittäjiksi. 4) Kasvuhaluiset yritykset, jota etsivät palveluja. Nykyisin näitä asiakasryhmiä hoitavat TE-toimistot, ELY-keskukset, kehittämisyhtiöt ja pieneltä osin myös kunnat itse omin lisäpanostuksin. Markkinoilla on jonkun verran myös sähköisiä alustoja esimerkiksi työnhakuun.

Pohjois-Karjalan maakuntavalmistelun lähikuukausien tärkeä työ on kasvupalvelujen organisointi. Tämä työ ei mene hukkaan, vaikka maakuntauudistus ei toteutuisikaan, koska työ- ja elinkeinoministeriön kansliapäällikkö Gustafsson mukaan kasvupalvelut otetaan joka tapauksessa käyttöön ja markkinoita avataan yksityiselle palvelutuotannolle.

Kasvupalvelujen olotila maakunnan sisällä voi olla liikelaitos, taseyksikkö tai yhtiö. Kasvupalveluja toteutetaan kilpailuilla markkinoilla. Maakunnan sisällä näitä markkinoita on käytännössä viisi eli nykyiset työssäkäyntialueet: Kitee, Joensuu, Juuka, Lieksa ja Nurmes. Jos markkinoita ei taas ole, niin maakunta tuottaa nämä palvelut. Jos markkinat ovat olemassa, niin maakunnan oma yhtiö tai liikelaitos voi tuottaa niitä halutessaan.

Kunnan omistama yhtiö (osakeyhtiö tai osuuskunta) voi olla myös kasvupalvelujen tuottaja. Moni kunta miettii jo tätä mallia. Meillä Nurmeksessa tämä asia keskustellaan elokuun lopun valtuustoseminaarissa. Asia kiinnostaa kuntia monen eri liittymäpinnan kautta: elinvoiman edistäminen, työmarkkinatuen kuntaosuudet, koulutustarjonnan ylläpito...

Maakunnalla voi olla yksi tai useampi liikelaitos. Luulen, että Pohjois-Karjalassa päädytään siihen, että kasvupalvelut ovat omassa liikelaitoksessa ja sote sekä pelastustoimi ovat omassaan. Omien liikelaitosten pärjääminen on maakunnalle elintärkeää. Siksi kasvupalvelujen liikelaitoksen suunnittelulla ja palvelustrategian laatimisella on jo kiire.

Maakunta on myös kasvupalvelujen järjestäjä. Järjestämisessä on useita järjestämisvaihtoehtoja. Tunnistettuja tapoja ovat ainakin: palveluiden hankintamalli, kilpailullinen malli, pääurakoitsijamalli ja kumppanuusmalli (allianssisopimus). Näistä viimeksi mainittu on kiinnostava, koska allianssimalli on käytännössä hyödynjakomalli. Esimerkiksi työttömyyden hoidossa se voisi toimia kohtuullisen hyvin.

Olen tehnyt sellaisen havainnon, että kasvupalvelujen järjestämistä on kyllä tulevissa maakunnissa jo pohdittu, mutta kasvupalvelujen tuottamista ei ole vielä suunniteltu. Myöskään markkinoiden olemassa oloa tai toimivuutta ei ole vielä arvioitu. Nyt onkin korkea aika laittaa kasvupalvelut kuosiin.