Hopeaa rajan takaa - Mars!

Sotkamon hopeakaivos Tipasojalla sijaitsee vain 63 kilometrin päässä Nurmeksen torilta. Kaivokseen on syntymässä aivan ”rajan taakse” 100 vakinaista työpaikkaa, joista 50 on suoraan Sotkamo Silver Oy:n palveluksessa ja saman verran urakoitsijoiden palveluksessa. Epäsuoria työpaikkoja syntynee jopa 300.  Kyseessä on Nurmeksen kannalta merkittävä investointi.

Rakentamisvaiheessa kaivos työllistää yli sata ihmistä. Rakennustyöt voivat alkaa jo tulevana syksynä, ja investoinnin kokonaisarvo on 35 miljoonaa euroa. Kaivoksella on jo tähän päivään mennessä investoitu 25 miljoonalla eurolla: maa-alueet on hankittu omistukseen, kaikki tarvittavat luvat hankittu, sähkölinja rakennettu ja onpa myös ostettu käytetty rikastamolinja Ruotsista. Investointien takaisinmaksuaika on tämänhetkisten laskelmien mukaan vain 3 vuotta.

Hopeakaivos on suuri mahdollisuus myös meille nurmeslaisille sekä työntekijöiden että urakoitsijoiden näkökulmasta. Uskon myös meidän Metallinyrkillä eli metalliyritystemme verkostolla olevan hyviä mahdollisuuksia urakoiden suhteen. Kaivos tarvitsee myös monia palveluja kuten majoitusta, muonitusta, huoltoa, vartiointia ja lukuisia muita oheispalveluita. Sotkamon hopeakaivoksen malmion vyöhyke jatkuu Valtimolle ja Nurmekseen saakka. Sivumalmioiden todennäköisyys on myös siten olemassa.

Uusi talouden nousukausi alkaa aina ensin raaka-aineista. Jalometallien ja öljyn hinnan lasku taittui nousuun helmikuussa. Esimerkiksi hopean osalta näyttäisi nyt edessä olevan kolmen tai jopa neljän vuoden mittainen nousuputki. Nyt jos koskaan hopeankaivoksen on päästävä jaloilleen. Kaivoksen arvioitu vuosituotanto on 45 tonnia hopeaa vuodessa. Hopean ohella kaivos tuottaa kultaa, sinkkiä ja lyijyä. Hopean kysyntä kasvaa maailmassa, koska sitä käytetään mm. terveystuotteissa, aurinkopaneeleissa ja autoissa hyvän sähkönjohtavuutensa takia. Sotkamo kaivos ei heiluta maailman hopeamarkkinoita, joten se mahtuu markkinaan hyvin.

Nyt on aika katsoa rajan taakse ja lähteä hakemaan hopeaa ja sen myötä työtä ja toimeentuloa myös Nurmekseen. Rakennustöiden alkaminen syksyllä hopeakaivoksella olisi hyvä uutinen koko Ylä-Karjalan suuntaan.

Välituottajan kurja rooli

Kaikissa prosesseissa arvo kasvaa sitä mukaa kun työvaiheita tehdään eteenpäin. Tyypilliset työvaiheet ovat tutkimus ja kehitystoiminta, muotoilu, suunnittelu, osalogistiikka, valmistus, tuotelogistiikka, markkinointi, myynti ja lopuksi huolto- ja neuvontapalvelut. Tämä sama vaihejako sopii myös palvelualoille kuten matkailuun ja kauppaan pienen ajatusharjoittelun kautta.

Nykymaailmassa tuotteen arvonlisäyksestä tapahtuu vain noin 40 % tuotteen valmistuksessa. Ketjun alkupäässä eli tuoteoikeuksissa, tuotekehityksessä, muotoilussa ja suunnittelussa arvonlisäyksestä syntyy noin kolmannes. Samalla tavalla ketjun loppupäässä eli tuotteen logistiikassa, markkinoinnissa ja kuluttajapalveluissa syntyy viimeinen kolmannes arvonlisäyksestä. Esimerkiksi Applen puhelimista jää USA:aan noin 60 % myyntihinnasta, vaikka ne valmistetaan maan ulkopuolella.

Suomen kansantalous on nyt madellut jo 8 vuotta. Suomi putosi dramaattisesti välituottajamaaksi vuosina 2009-2012. Välituottajan roolina on siis saada vain alle puolet tuotteen myyntihinnasta itselleen. Vielä huonompi asema on välituottajan lukuisilla alihankkijoilla. Suomen vahvoja omia tuotteita olivat aiemmin mm. laivat, paperikoneet, hissit ja Nokian puhelimet. Suomen nykyisiä tuotteita ovat mm. mineraalit, kemikaalit, paperi, selluloosa ja sahatavara.

Suomen heikon bkt:n kehityksen syyksi on siis paljastumassa heikko arvoketjun hallinta eli liikaa arvoketjun osia sekä alku- että loppupäästä on valunut muihin maihin. Kuinka tämä on ylipäätään mahdollista korkean koulutustason maassa?

Mikä neuvoksi? Tarkastellaanpa asiaa valtion tasolla, maakuntatasolla tai kuntatasolla, niin tarvitaan omia vahvoja aloja, joilla tehdään myös tuotekehitystä ja tuotetaan asiakkaille myös jälkipalveluja. Nämä vahvat alat tuottavat bkt:n kasvua ja verotuloja parhaiten. Omiin vahvoihin aloihin ja niiden syntymiseen sekä kehittymiseen kannattaa panostaa. Merkkejä tästä on nähtävissä esimerkiksi uusissa rakentamisen tavoissa: asiakkaasta pidetään huolto kaikilla tasoilla.

Toisena keinona on alihankkijoiden roolin vahvistaminen osakokoonpanijoiksi ja myös varaosien toimittajaksi. Alihankkijasta voi kehittyä myös loppuasiakkaan auttaja. Samalla tavalla esimerkiksi mökkiyrittäjä voi tehdä arvonlisäystä panostamalla sisältötuotantoon kuten luontokuvaukseen.