Ei näkynyt paksua majuria

Oopperan ystävillä on tapana sanoa, että esitys ei pääty ennen kuin paksu leidi on laulanut. Entisaikaan myös sotilasparaateissa näkyi paksuja upseereita. Eläkkeellä oleva puolustusvoimien komentaja Gustav Hägglund aiheutti takavuosina kohua puhumalla paksuista majureista ja pullamössövarusmiehistä. Räväkkä Hägglund halusi herätellä Suomen armeijaa parempaan suorituskykyyn.

Olin viime sunnuntaina Kainuun prikaatin valatilaisuudessa Kajaanissa valakaavan esilukijana ja sotilasparaatin vastaanottajana yhdessä Kainuun prikaatin komentajan, prikaatikenraali Jukka Sonnisen kanssa. Minä en nähnyt ohimarssilla yhtään paksua majuria. Ajat ovat muuttuneet. Minä näin kovakuntoista ja kurinalaista joukkoa. Koulutus on ollut tehokasta.

Itse valatilaisuus oli juhlava. Noin 900 varusmiestä ja 3500 omaista on paljon väkeä yhdellä kentällä. Pakkasta oli 6-7 astetta, ja tuuli kävi armottomana Hoikankankaalla. Aurinko pilkahteli pilvien lomasta. Ihailin Kainuun prikaatin tapaa hoitaa yhteiskuntasuhteita. Varusmiehistä ja heidän omaisistaan pidetään nykyään hyvää huolta. Söimme valalounasta ja komentaja oli kutsunut lounaalle myös kaksi valansa vannonutta sotamiestä omaisineen. Yllätyksekseni minulle luovutettiin lounaan jälkeen Kainuun prikaatin ansiomitali. Se oli suuri kunnia reservin kapteenille.

Juttelin varusmiesten omaisten kanssa. Paljon väkeä oli tullut Pohjanmaalta kuten Nurmosta. Tapasin valatilaisuudessa myös nurmeslaisia vanhempia. Juttelin heidän kanssaan. Maanpuolustushenki elää meillä vahvana. Pojat ja tytöt laitetaan meillä hyvillä mielin armeijaan. Armeijan läsnäolo näkyy meillä Nurmeksessa Sotinpuron ampuma-alueen kautta, jonka uusi isäntä on nyt Kainuun prikaati. Sotinpuron käyttö on tulevaisuudessa kasvamaan päin. Ensi kesänä maanpuolustus näkyy puolestaan Nurmeksen ympäristössä suuren sotaharjoituksen muodossa.

Nurmeksen kaupungin ja Kainuun prikaatin yhteistyösuhteet ovat tärkeät myös elinkeinoelämän kannalta. Meidän yritykset valmistavat tuotteita armeijalle. Armeija marssii meidän sukissa ja syö toivottavasti myös meidän leipää. Muistutinkin ruokalan varuskunnan emäntää meidän hyvistä elintarvikealan yrityksistä.

Kuulumiset KAKS:in seminaarista

Olin tällä viikolla keskiviikkona Helsingissä Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) vuotuisessa seminaarissa. Olen kutsuttujen listalla, koska olen säätiön hankearvioija ja koska itse sain 2000-luvun alkupuolella säätiöltä merkittävän apurahan omaan väitöskirjatyöhöni. Seminaari on merkittävä kunta-alan vuotuinen tapaaminen, ja paikalla oli 400 kuntaihmistä ympäri Suomea.

KAKS:in seminaarissa oli puhujapöntössä vuorollaan peräti kolme ministeriä: Huovinen, Kiuru ja Risikko. Äänessä oli myös kaksi tutkijaa, jotka puhuivat soten ja kuntien tulevaisuudesta.

Ministeri Huovinen kertoi sote-uudistuksen tilanteesta ja uudistukseen kohdistetusta kritiikistä. Ministerin mukaan kustannusten hillintä on uudistuksen eräs tärkeimmistä tavoitteista. Hän vakuutti uudistuksen etenevän eduskunnassa aikataulussaan, vaikka jo työn alkaessa tiedettiin mm. perustuslaillisista haasteista. Nyt siis aiotaan muuttaa ensin rakenne ja sitten vasta rahoitus. Ministeri lupaili ulostuloa monikanavarahoituksesta jo maaliskuussa. Ministeri oli vakuuttava.

Ministeri Kiuru puhui sivistyksestä. Hän oli silmin nähden väsynyt ja jopa hieman turhautunutkin. Kovaa näyttää olevan rääkki ministereillä. Tunsin jopa sääliä ministeriä kohtaan. Ministerin mukaan lukioverkkoa ei karsita, mutta karsinta käy kovana lukiokoulutuksen järjestäjien joukossa. Yhteensä toiseen asteen koulutuksessa halutaan säästää 260 miljoonaa euroa, josta lukioiden osuus on noin kolmannes. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 11 prosentin säästötavoitetta lukio-opetuksen kustannuksissa.

Ministeri Risikko puhui puolestaan kuntien uudesta roolista. Ensin kuntien koko puolittuu, ja sen jälkeen koko vielä puolittuu. Ministerihän on asettanut työryhmän pohtimaan kuntien tulevaa roolia. Tärkein johtolanka tuntuu olevan parivaljakko paikallinen kunta – alueellinen kunta. Paikallinen kunta huolehtii lähidemokratiasta ja mm. kirjastoista. Alueellinen kunta huolehtii elinkeinojen edistämisestä. Minulle tämä ei ollut yllätys, mutta yllätys oli se, että nyt tämä sanottiin ääneen ministerin suulla. Suomennettuna ministerin lausuma tarkoittaa sitä, että edunvalvonnan ja elinkeinopolitiikan tulee olla seudullista.

Tutkija Jenni Airaksinen puhui kuntien tulevasta roolista nelijaolla: kunta on paikallinen identiteetti, kunta on paikallistalous, kunta on hyvinvoinnin tuottaja ja kunta on verkostojen solmukohta. Airaksisen mukaan kuntajohtajan on tunnistettava nämä neljä roolia ja osattava toimia aina tilanteen mukaan joko ”kyläpäällikkönä, ekosysteemipelaajana, ammattijohtajana tai sivistyneenä verkostovelhona”. Airaksinen muistutti kunta-sanan tulevan latinan sanasta ”communis” eli yhteinen. Tutkijan mukaan kunta on paras paikan osaamisessa, ja kunta on kuntalaisen ja yrityksen tärkein demokraattinen tartuntapinta ulkomaailmaan.

Lähdin seminaarista voimaantuneena. Olin pystynyt tuulettamaan myös omia ajatuksiani kuntajohtamisesta. Poikkesin ennen Finnairin bussiin nousua kalastustarvikekaupassa. Heittokalastuskauden alkuun on näet enää kolme kuukautta. Täydensin pakkiani kolmella täsmä-ostoksella, joita en tässä kuitenkaan paljasta…

Dawkins ja Hamilton

Geenit ovat meille kaikille tuttu asia. Evoluutiobiologian valtavirran mukaan kukin meistä kantaa omaa geeniperimäämme, ja tämä geeniperimän vaikutus kulkee mukana soluissamme vaikuttaen esimerkiksi terveyteemme. Kaiken käyttäytymisemme on puolestaan uskottu olevan opittua.

Kaikki eivät kuitenkaan ole olleet samaa mieltä. Poikkeuksen edellä kuvatusta ajattelusta muodostavat Richard Dawkins ja William D. Hamilton. Tämä kaksikko on aikamme merkittävimpiä toisinajattelijoita 1900-luvun sosiaalibiologiassa. Heidän löydöksensä ovat mullistaneet koko evoluutiobiologiaa.

Tutustuin Dawkinsin teksteihin tehdessäni kauppatieteen väitöskirjaa yritysten ja seutujen menestystekijöistä 2000-luvun alkupuolella. Hän esittää kirjassaan ”Itsekäs geeni” ajatuksia, jonka mukaan yritämme monistaa käyttäytymistämme kuten monistamme geenejämmekin lisääntymällä. Perehdyin Dawkinsin ajatuksiin tutkiessani sitä, miksi jotkut organisaatiot menestyvät, mutta toiset eivät. Hamiltonin urasta puolestaan muistutettiin Helsingin Sanomien (9.1.2015) artikkelissa. Hamiltonin säännön mukaan yksilön kannattaa auttaa sukulaisiaan – jopa uhraamalla itsensä, jos autetut ovat riittävän läheistä sukua. Altruistiset teot eivät siis olekaan päähänpistoja, vaan geeneihimme ohjelmoitu ominaisuus!

Tämän tutkijakaksikon ajatuksiin kannattaa tutustua paremmin, jos hakee menestystä omalle organisaatiolleen. Mistä esimerkiksi syntyy motivaatio kehittää omaa kuntaa, seutukuntaa tai jopa maakuntaa? Kuinka voimme tehdä sen maailmassa, joka on jo täynnä erilaisia viestejä niiltä, joilla on samoja tavoitteita oman ”kotiseutunsa” suhteen? Miksi toiset organisaatiot onnistuvat valtaamaan ”maata” toisilta?

Hamilton selittää siis sen, miksi alamme toimia. Dawkins valaisee sitä, miten meidän kannattaa toimia. Dawkinsin mukaan meidän kannattaa kopioitua lähiympäristöömme ja siten muokata maaperää omalle organisaatiolle sopivaksi. Näin oma ekosysteemimme valtaa lisää tilaa. Hamiltonin mukaan puolestaan meidän ei pidä ”ampua viestintuojaa”, koska huonon uutisen tuoja saattaa itse asiassa pelastaa koko perheen. Hamilton selittää muuan muassa sitä, miksi eläimet päästävät varoitusääniä saalistajasta, vaikka se saattaa äänenpäästäjän itsensä hengenvaaraan.

Uskon, että sosiaalibiologiassa keskustelu näistä aiheista jatkuu. Hamiltonin ajatus ”omasta perheestä” on laajentunut sosiaalisen median avulla heimoihin. Ihmiset tuntuvat olevan valmiita jopa äärimmäisiin tekoihin oman ”perheensä” puolesta. Näin olemme esimerkiksi viime päivien ikävissä uutisissakin kuulleet. Ihmismielessä riittääkin vielä paljon tutkittavaa.

Viimeistä viedään

Kirjoitan tätä vuoden 2014 viimeisenä päivänä. Nurmeksen kaupungin vinkkelistä katsottuna meillä on takana kelpo vuosi. Kaupungin 40-vuotisjuhlatapahtumista saimme paljon kiitosta kuntalaisilta. Taas jäi Nurmeksen torilla härästä käteen vain luu.

Kaupungin työttömyys on pysynyt matalalla tasolla ja talous kunnossa. Väestötappiomme on viime vuotta pienempi ja selvästi tilastokeskuksen ennustetta parempi. Yhdentoista ensimmäisen kuukauden menot ovat samalla tasolla kuin vuosi sitten, mutta tulomme ovat kasvaneet verotulojen kasvun kautta. Taloutemme on vakaalla pohjalla. Erityiskiitoksen kulujen hallinnasta ansaitsee perusterveydenhuolto. Minun tulkintani asiasta on se, että asianmukaisissa tiloissa työ sujuu hyvin ja tehokkaasti.

Laajakaistan rakentaminen on edennyt hyvin. Pidän laajakaistaa erittäin tärkeänä elinvoima-asiana sekä kotien että yritysten mutta myös julkisten palvelujen kannalta tulevaisuudessa. Uuden päiväkodin rakentaminen on myös lähtenyt hyvin liikkeelle. Uusi sivistysjohtajamme on ottanut homman haltuun ja kaksi uutta erillisstrategiaa on valmisteltu eli varhaiskasvatusstrategia ja liikuntastrategia.

Sote-uudistus etenee maakunnassamme hyvin. Valmistelu on ollut hyvähenkistä ja siihen on keskitytty huolella. Olemme tehneet sitä itse. Olen käyttänyt omasta työajastani melkein neljänneksen soteen kuluneen syksyn aikana. Kuntarakenteen muuttamiseen ei meillä näkemys riittänyt. Korjaamme jatkossa laihaa satoa, koska kylvös jäi tekemättä ja siemenet itävät vakkaan. Ei tuota suurta iloa olla oman rintamalinjansa komentaja ja kirjata torjuntavoittoja, jos naapurilohkoilla kärsitään toistuvia tappioita. Jokainen kenraali ymmärtää, että koko rintaman murtuminen on taas päivää lähempänä. Koko puolustusrakenteemme pitääkin muuttaa nopeasti ja päättäväisesti Lieksan ja Nurmeksen vankistuneella luottamuspääomalla. Suon sulaminen ennen kurjen kuolemaa on vieläkin mahdollista.

Nurmeksen yrityskentällä oli vilkas vuosi. Erityisesti maanrakennusta oli paljon. Känkkäälän katurunko ja kunnallistekniikka valmistuivat. Myös YVA-ohjelma valmistui vuoden viimeisenä päivänä. Sairaalan tontin kaavoitus saatiin tehtyä. Porokylän Leipomon mittava laajennus on jo nyt näyttänyt oikea-aikaisuutensa toimialan syvässä murroksessa. Yritysten omia investointeja on myös ollut paljon. Positiivisina esimerkkeinä voin mainita elintarvikealalta Nurmeksen Filetuote Oy:n ja Pielisen Kalajaloste Oy:n laajennukset. Myös uusi kerrostalo valmistui. Nurmeksessa investointiin omien laskelmieni mukaan kuluvana vuonna yrityksiin ja infraan yhteensä 13 miljoonaa euroa.

Kokonaisuutena kulunut vuosi on ollut hyvä. Nurmeksen kaupungin oma aktiivinen ote ja vireys ovat pitäneet maailman flunssat kauempana. Apatian basilli ei ole meihin tarttunut ja turruttanut luovuuttamme. Köyhä ja kipeä voi olla tilapäisesti, mutta neuvoton ei saa koskaan olla. 

Sain seuraavan tekstin eräältä meidän uudelta yrittäjältä: Usko kun muut epäilevät. Suunnittele kun muut leikkivät. Opiskele kun muut nukkuvat. Päätä kun muut viivyttelevät. Valmistaudu kun muut uneksivat. Aloita kun muut lykkäävät. Työskentele kun muut toivovat. Säästä kun muut tuhlaavat. Kuuntele kun muut puhuvat. Hymyile kun muut murjottavat. Kiitä kun muut kritisoivat. Jatka kun muut luovuttavat.

Toivotan kaikille lukijoille Hyvää Uutta Vuotta 2015!

Valtion hehtaarisaappaat

Suomen valtio värkkäilee rahapulassaan itselleen uusia virsuja. VIRSU-niminen kansliapäälliköistä koostuva työryhmä on laatinut neljä eri mallia Suomen uudelle aluehallinnolle. Millaisia nämä suunnitelmat hehtaarisaappaista oikein ovat, nyt kun maa routii ja pussin pohja paistaa?

Ensimmäinen VIRSU-malli on nykymallin jatke, jossa valtiolla olisi kaksi rinnakkaista virastosarjaa useimmissa nykyisistä maakunnista: aluehallintovirastot ja ELY-virastot. TE-toimistot olisi tosin yhdistetty ELY:hin. Tämän mallin heikkoutena on jo nykyisin vallalla oleva hurja matriisiviidakko, jossa ELY-keskuksen virkamiehellä voi olla useita eri esimiehiä ja vieläpä eri paikkakunnilla. Nykyisin yhtä ELY:ä ohjaa peräti 8 eri ministeriötä. Malli ei myöskään tuo kaivattuja lisätehoja hallintoon.

Toinen VIRSU-malli tarkoittaa lääninhallitusten paluuta Suomeen ”suurlääneittäin”. Suomeen syntyisi sote-uudistuksen miljoonapiirien tapaan 3-5 isoa aluevirastoa. Jokainen näistä hoitaisi oman maantieteellisen alueensa ohella myös jotain valtakunnallista sektorivastuuta. Viraston toimivalta olisi siis pääosin alueellinen, mutta osassa tehtäviä se olisi valtakunnallinen. Tämä malli olisi huono pienille maakunnille kuten Pohjois-Karjalalle.

Kolmas VIRSU-malli olisi kahden viraston malli, jossa molempien virastojen toimialue olisi koko maa. Virastoilla olisi x-määrä alueellisia toimipisteitä. Tämä malli poistaisi Aveilta ja Elyiltä itsenäisyyden. Pidän tätä mallia Pohjois-Karjalan kannalta hyvänä. Malli olisi tasapuolinen kaikkia maakuntia kohtaan ja voisi parhaimmillaan palauttaa maakuntaamme takaisin jo täältä paennutta päätösvaltaa.

Neljäs VIRSU-malli tarkoittaisi maakuntien liittojen vahvistamista, koska niille annettaisiin aluekehittämisen tehtävät. Tässä mallissa valtiolla olisi aluehallinnon virastot ja kunnilla kuntayhtymäpohjalta toimivat maakuntaliitot, jotka saisivat valtion aluehallinnon nykyiset alueelliseen kehittämiseen liittyvät tehtävät. Malli tarkoittaisi maakuntaliittojen määrän vähentämistä nykyisestä. Tämän mallin heikkoutena pidän kuntien kukkarolla käyntiä: lisääntyvien tehtävien käyttöpääoman rahoitus jäisi kuntien kontolle.

Jos minä olisin suutari, niin valitsisin kolmannen mallin mukaiset virsut. Ne olisivat kustannustehokkaat sekä valtion että kuntien kannalta. Leo Tolstoi sanoi kerran: ”Kaikkein voimakkaimmat soturit ovat kärsivällisyys ja aika”. Mutta onko valtiolla enää aikaa lykätä uudistuksia? Pitäisiköhän Tolstoin sanat kääntää uuteen muotoon? ”Kaikkein vaarallisimmat viholliset ovat uudistukset, joita meillä ei enää ole varaa lykätä”.