Yleiskaava suuntaa Nurmeksen kasvua

Nurmeksessa on alkamassa uuden osayleiskaavan teko taajaman ympäristöön. Kaavat ovat kasvun välineitä. Uuden yleiskaavan tekeminen on kolmivuotinen rutistus, jonka merkitystä ei voi mitenkään väheksyä. Yleiskaava näyttää Nurmeksen kehityksen suunnan ja siihen liittyvät arvovalintamme.

Yleiskaavassa katsotaan jopa kolme vuosikymmentä eteenpäin: missä nurmeslaiset asuvat, missä käyvät töissä, missä vapaa-aikaa vietetään, miten liikkuminen tapahtuu, mitkä rakennukset ovat suojelun arvoisia tai purkukelpoisia … Yleiskaavan pitää mahdollistaa kasvu. Kaupungin elinvoima perustuu näet kasvuun ja maankäytön joustavuuteen. Yleensä kunnan virkamies ja luottamushenkilö pääsee kerran uransa aikana tekemään yleiskaavaa. Sen aika on nyt Nurmeksessa. Pelkästään jo energia- ja liikkumisteknologian muuttuva tulevaisuus kolmessa vuosikymmenessä tekee tästä työstä erittäin mielenkiintoisen.

Uuden yleiskaavan laatiminen on monella tapaa jopa tärkeämpää kuin uuden strategian laatiminen. Yleiskaavan valmistelu edellyttää sosiaalisten ilmiöiden ymmärtämistä, joten kaavatyössä tarvitaan eri alojen monipuolista näkemystä. Tarvitaan hyvää ja laajaa vuoropuhelua. Tarkoitushan on päästä mahdollisimman hyvään lopputulokseen.

Nurmeksen kaupungilla on tähän asti ollut määrälliset suuret maareservit, mutta niiden käyttö on ollut tehotonta ja sattumanvaraista. Asumista ja teollisuutta ei ole suunniteltu kokonaisvaltaisesti. Liikenneratkaisut ovat jääneet puolitiehen. Rannat ovat vajaakäytössä. Kaunista maisemaa ei näet ole, jos sitä ei voi nähdä. Maanhankintaa on tehty, mutta maankäyttöä ei. Olemme eläneet umpiossa.

Yleiskaavatyössä ratkotaan myös merkittäviä yksittäisiä kysymyksiä. Nurmeksen osalta tällaisia ovat mm. ohiajotien linjaukset, Keskustan koulun suojelu, bioteollisuuden kasvumahdollisuudet, siltojen sekä ali- ja ylikulkujen kunto, tulevaisuuden asumisalueet sekä taajamarakenteen eheys nauhamaisuudesta huolimatta.

Uskon, että olemme nyt hyvin motivoituneita yleiskaavatyöhön. Nyt ei ole varaa kangistua kaavoihin, vaan tulevaisuuteen pitää katsoa rohkeasti ja päättäväisesti. Se on meidän kaikkien nurmeslaisten etu.

Kukahan se oikein elättää ja ketä?

Itä- ja Pohjois-Suomen kuntia lyödään usein sillä väittämällä, että me muka olisimme etelän elättejä. Erityisesti etelästä tulee väitteitä, että tapahtuisi tulonsiirtoa etelästä pohjoiseen mm. osana valtionosuusjärjestelmää. Kuinkahan tämä asia oikein on, kun sitä katsotaan hieman tarkemmin?

Valtionosuusjärjestelmä pitää sisällään yhtenä tekijänä verotuloihin perustuvan tasauksen, joka on 80 prosenttia koko Suomen ja asianomaisen kunnan verotulojen keskiarvon erotuksesta. Meillä Nurmeksessa tämä tarkoittaa tänä vuonna 6,1 miljoonaa euroa, koska meidän verotulojemme keskiarvo asukasta kohti on maan keskiarvon alapuolella noin 950 euroa vuodessa.

Nurmes tuottaa vuosittain Suomelle arvokkaita ja puhtaita raaka-aineita ja muun muassa koulutettua nuorisoa. Tuotamme esimerkiksi maitoa vuodessa 15 miljoonaa litraa ja saamme siitä tuloja 6,8 miljoona euroa, lihaa 925 tonnia, josta saamme tuloja 2,1 miljoonaa euroa ja puuta yli 140 000 kuutiota, josta saamme yli 4 miljoonaa euroa. Pelkästään näiden kolmen raaka-aineen jatkojalostus, arvonnousu ja siitä Etelä-Suomeen valuva hyöty on yli 22 miljoonaa euroa, josta puolestaan yhteisö-, kunnallisvero- ja kiinteistöverohyötyinä kertyy ”etelän kunnille” vuositasolla miltei 4 miljoonaa euroa.

Maksamme myös omista terveydenhuoltokuluistamme itse enemmän kuin Etelä-Suomen kunnat, koska emme käytä Kela-korvauksia niin ahkerasti. Pahimmat ”elätit” löytyvät tässä asiassa Etelä-Suomesta. Heidän terveydenhuoltoa valtio subventoi vuosittain jopa 700 000 eurolla enemmän, kuin jos nämä ihmiset (8 000 henkeä) olisivat nurmeslaisia.

Nuorisoikäluokastamme (65 nuorta vuodessa) neljännes siirtyy jatko-opiskelemaan Etelä-Suomeen. Pelkästään satsauksemme perusopetukseen on tästä kvartaalista noin 2,3 miljoonaa euroa ilman varhaiskasvatuksen (päivähoito) kuluja. Maailman parhaana kirjastokuntana tuotamme sivistyneitä tulevaisuuden kansalaisia.

Olemme omatoimisia: Maksamme liikkumisemme itse. Ajamme omilla autoillamme huonokuntoisia teitä emmekä nauti valtion rahoilla tehdyistä valaistuista ja auratuista moottoriteistä tai sähköistetyistä junaradoista. Polttoaineemme on kallimpaa. Maksamme sähkönsiirrosta ja tietoliikenneyhteyksistä enemmän. Pidämme kaupan päälle maaseudun asuttuna ja vartioimme kiinteää omaisuutta ja luonnonvaroja – Suomen todellisia kansallisaarteita. Lisäämme metsävarantomme arvoa vuosittain 2,3 %:lla ja tämä arvonnousu jää Suomeen. Emme syö pääomaa.

Niinpä. Olisikohan jo aika lopettaa puheet eläteistä ja elää ihmisiksi?