Kevyttä kesälukemista!

Onnistuin pitämään virkistävän ja palauttavan peräti neljän viikon kesäloman. Kun palasin töihini, niin lomavelttous katosi kuitenkin hetkessä, kun sain käsiini valtion lähettämän kevyen kesälukemisen. Valtio näet laittoi juhannuksen jälkeen kunnille kommentoivaksi sote- ja maakuntahallinnon uudistusesityksen. Aineisto koostuu 21 asiakirjasta ja sivumäärä nousee yli 800:n. Tuhti kesälukupaketti kerrassaan! Eräskin dokumentti on pelkästään ruotsinkielellä. Valmistelussa näyttää olleen kiirettä.

Ensilukemalla esityskokonaisuus ei vaikuta maakunnalliselta itsehallinnolta. Syynä tähän on valtion kannalta kustannusneutraalisuuteen pyrkiminen. Rahoitus tulee miltei kokonaisuudessaan valtiolta ja kuntien verotusoikeutta leikataan kaksi kolmasosaa nykyisestä. Esimerkiksi Nurmeksen tuleva kunnallisveroprosentti olisi 8,2 %. Kuntien valtionosuuksista leikataan myös puolet. Koko Suomen tasolla touhu rahoitetaan niin, että 1/3 tulee valtionosuusleikkauksista ja 2/3 tulee verotulojen siirrosta valtiolle. Muutos tuottaisi nykytilanteeseen verrattuna Nurmeksen kaupungille vuositasolla tappiota n. 800 000 euroa, mikä vastaa 0,75 – veroprosenttiyksikön tuottoa. Lisäksi peräti 39,5 % meidän saamasta valtionosuudesta olisi ns. selittämätöntä valtionosuutta. Näenkin niin, että myös valtionosuusuudistuksella olisi kiire, jotta tämä ”musta laatikko” saadaan avattua.

Toinen piirre, joka nakertaa maakuntaitsehallintoa, näyttää olevan se, että valtio sääntelisi tiukasti aluehallintoa ja käyttäisi näin omaa toimivaltaansa ohi vaaleilla valittujen maakuntavaltuutettujen. Tällaista sääntelyä olisi esimerkiksi valtioneuvoston antamat sitovat hallintopäätökset tietojärjestelmistä, hankinnoista, investoinneista ja palvelurakenteen kehittämisestä. Soten osalta valtio voisi myös säädellä toimipisteiden sijaintia ja hoidon porrastusta muuttamalla esimerkiksi laitoksia avohoidon yksiköiksi. Valtio voisi esityksen mukaan myös rajoittaa maakuntien oikeutta tehdä sitoumuksia kuten ottaa lainaa.

Kolmas maakunnan itsehallintoa rajoittava tekijä on valtion kolmen miljardin toiminnallinen säästötavoite, joka käytännössä toteutetaan maakuntahallinnon resursointia vähentämällä vuosina 2019–2021. Tämä tarkoittaa 17 %:n säästöjä 17,7 miljardin euron lähtötilanteen kokonaispotista. Kova luku jaettuna vain kolmelle vuodelle!

Esityksen sivuvaikutuksiin kannattaa myös perehtyä. Näyttää näet siltä, että uudistuksen myötä kunnallinen itsehallinto ohenee, koska verotusoikeutta rajataan. Kunnallisveron korotuksille asetetaan katto. Verotusjärjestelmän muutos korostaa myös kiinteistöveron merkitystä. Esimerkiksi meillä Nurmeksessa kiinteistöveron painoarvo verotuloissa kaksinkertaistuisi ja kiinteistöveron tuotto olisikin jo miltei 15 % kaikista verotuloista.

Toinen tärkeä sivuvaikutus kunnille näyttää olevan se, että nykyisistä sote-kiinteistöistä saadaan vuokratuloja varmuudella vain vuoden 2021 loppuun saakka. Sen jälkeen valtion tekemä toimipistesääntely ja maakunnan sote-palveluiden tarve muodostavat suuren taloudellisen riskin kaikille kunnille.

Kolmas sivuvaikutus kunnille syntyy omaisuusjärjestelyistä, jota heikentävät kunnan omavaraisuutta. Kuntien omistamat kuntayhtymien osuudet kirjataan näet muutoksessa kuntien kuluiksi. Lisäksi maakuntahallinnolle luovutettaneen koneita ja kalustoa korvauksetta. Esimerkiksi meillä Nurmeksessa kaupungin omavaraisuus heikkenisi muutoksen myötä noin 4,2 prosenttiyksikköä.

Viimeisenä isona asiana otan esille asiakkaan valinnanvapauden. Valinnanvapauden piirissä olevien palvelujen yhtiöittäminen on todella suuren luokan asia. Sen vaikutuksia on vaikea vielä hahmottaa. Etenemisteinä näen joko palvelusetelijärjestelmän tai valinnanvapauden kasvattamisen porrastettuna. Joko tapauksessa tarvitaan siirtymäaikaa. Valinnanvapaus tuo myös riskejä sote-integraation toteutumiselle. Vapaan valinnan tilanteessa näet hoitoketjut voivat katketa esimerkiksi siksi, että tietojärjestelmät eivät toimikaan yhteen.

Hopeaa rajan takaa - Mars!

Sotkamon hopeakaivos Tipasojalla sijaitsee vain 63 kilometrin päässä Nurmeksen torilta. Kaivokseen on syntymässä aivan ”rajan taakse” 100 vakinaista työpaikkaa, joista 50 on suoraan Sotkamo Silver Oy:n palveluksessa ja saman verran urakoitsijoiden palveluksessa. Epäsuoria työpaikkoja syntynee jopa 300.  Kyseessä on Nurmeksen kannalta merkittävä investointi.

Rakentamisvaiheessa kaivos työllistää yli sata ihmistä. Rakennustyöt voivat alkaa jo tulevana syksynä, ja investoinnin kokonaisarvo on 35 miljoonaa euroa. Kaivoksella on jo tähän päivään mennessä investoitu 25 miljoonalla eurolla: maa-alueet on hankittu omistukseen, kaikki tarvittavat luvat hankittu, sähkölinja rakennettu ja onpa myös ostettu käytetty rikastamolinja Ruotsista. Investointien takaisinmaksuaika on tämänhetkisten laskelmien mukaan vain 3 vuotta.

Hopeakaivos on suuri mahdollisuus myös meille nurmeslaisille sekä työntekijöiden että urakoitsijoiden näkökulmasta. Uskon myös meidän Metallinyrkillä eli metalliyritystemme verkostolla olevan hyviä mahdollisuuksia urakoiden suhteen. Kaivos tarvitsee myös monia palveluja kuten majoitusta, muonitusta, huoltoa, vartiointia ja lukuisia muita oheispalveluita. Sotkamon hopeakaivoksen malmion vyöhyke jatkuu Valtimolle ja Nurmekseen saakka. Sivumalmioiden todennäköisyys on myös siten olemassa.

Uusi talouden nousukausi alkaa aina ensin raaka-aineista. Jalometallien ja öljyn hinnan lasku taittui nousuun helmikuussa. Esimerkiksi hopean osalta näyttäisi nyt edessä olevan kolmen tai jopa neljän vuoden mittainen nousuputki. Nyt jos koskaan hopeankaivoksen on päästävä jaloilleen. Kaivoksen arvioitu vuosituotanto on 45 tonnia hopeaa vuodessa. Hopean ohella kaivos tuottaa kultaa, sinkkiä ja lyijyä. Hopean kysyntä kasvaa maailmassa, koska sitä käytetään mm. terveystuotteissa, aurinkopaneeleissa ja autoissa hyvän sähkönjohtavuutensa takia. Sotkamo kaivos ei heiluta maailman hopeamarkkinoita, joten se mahtuu markkinaan hyvin.

Nyt on aika katsoa rajan taakse ja lähteä hakemaan hopeaa ja sen myötä työtä ja toimeentuloa myös Nurmekseen. Rakennustöiden alkaminen syksyllä hopeakaivoksella olisi hyvä uutinen koko Ylä-Karjalan suuntaan.

Välituottajan kurja rooli

Kaikissa prosesseissa arvo kasvaa sitä mukaa kun työvaiheita tehdään eteenpäin. Tyypilliset työvaiheet ovat tutkimus ja kehitystoiminta, muotoilu, suunnittelu, osalogistiikka, valmistus, tuotelogistiikka, markkinointi, myynti ja lopuksi huolto- ja neuvontapalvelut. Tämä sama vaihejako sopii myös palvelualoille kuten matkailuun ja kauppaan pienen ajatusharjoittelun kautta.

Nykymaailmassa tuotteen arvonlisäyksestä tapahtuu vain noin 40 % tuotteen valmistuksessa. Ketjun alkupäässä eli tuoteoikeuksissa, tuotekehityksessä, muotoilussa ja suunnittelussa arvonlisäyksestä syntyy noin kolmannes. Samalla tavalla ketjun loppupäässä eli tuotteen logistiikassa, markkinoinnissa ja kuluttajapalveluissa syntyy viimeinen kolmannes arvonlisäyksestä. Esimerkiksi Applen puhelimista jää USA:aan noin 60 % myyntihinnasta, vaikka ne valmistetaan maan ulkopuolella.

Suomen kansantalous on nyt madellut jo 8 vuotta. Suomi putosi dramaattisesti välituottajamaaksi vuosina 2009-2012. Välituottajan roolina on siis saada vain alle puolet tuotteen myyntihinnasta itselleen. Vielä huonompi asema on välituottajan lukuisilla alihankkijoilla. Suomen vahvoja omia tuotteita olivat aiemmin mm. laivat, paperikoneet, hissit ja Nokian puhelimet. Suomen nykyisiä tuotteita ovat mm. mineraalit, kemikaalit, paperi, selluloosa ja sahatavara.

Suomen heikon bkt:n kehityksen syyksi on siis paljastumassa heikko arvoketjun hallinta eli liikaa arvoketjun osia sekä alku- että loppupäästä on valunut muihin maihin. Kuinka tämä on ylipäätään mahdollista korkean koulutustason maassa?

Mikä neuvoksi? Tarkastellaanpa asiaa valtion tasolla, maakuntatasolla tai kuntatasolla, niin tarvitaan omia vahvoja aloja, joilla tehdään myös tuotekehitystä ja tuotetaan asiakkaille myös jälkipalveluja. Nämä vahvat alat tuottavat bkt:n kasvua ja verotuloja parhaiten. Omiin vahvoihin aloihin ja niiden syntymiseen sekä kehittymiseen kannattaa panostaa. Merkkejä tästä on nähtävissä esimerkiksi uusissa rakentamisen tavoissa: asiakkaasta pidetään huolto kaikilla tasoilla.

Toisena keinona on alihankkijoiden roolin vahvistaminen osakokoonpanijoiksi ja myös varaosien toimittajaksi. Alihankkijasta voi kehittyä myös loppuasiakkaan auttaja. Samalla tavalla esimerkiksi mökkiyrittäjä voi tehdä arvonlisäystä panostamalla sisältötuotantoon kuten luontokuvaukseen.

Uuden ajan kynnyksellä

Seutukaupunkinaapurukset Lieksa ja Nurmes ovat nyt uuden ajan kynnyksellä. Kielteisen kuntaliitospäätöksen puolentoistavuoden mittainen suruaika on nyt päättymässä. Globalisaation pyörteisiin joutuneet pikkukaupungit hakevat uusia tuulia purjeisiinsa. Uudet virtaukset pyritään ennakoimaan hyvin. Se on molempien kaupunkien etu, mutta myös vankka yhteinen etu: toisen kaupungin saadessa tuulta purjeisiin, tuntuvat toisessakin kaupungissa myönteisesti eteenpäin vievät kölivoimat.

Maantieteellemme emme näet voi mitään. Lieksa on noin 12 000 ihmisen asiointikeskus, ja Nurmes on noin 11 500 ihmisen asiointikeskus. Etäisyyttä meillä on 55 kilometriä. Sata ihmistä pendelöi päivittäin molempiin suuntiin töihin. Sata uutta työpaikkaa Lieksassa tarkoittaa seitsemää uutta työpaikkaa Nurmekseen. Se on paljon. Puolin ja toisin.

Yhteistyön tarkoituksenmukaisuuden ratkaisevat tulokset kun puhutaan kunnan perustehtävistä. Molempien kaupunkien hallintokuntien pitää onnistua tehtävissään. Maakunnallisella tasolla puolestaan, kuten edunvalvonnassa ja hanketoiminnassa, tarkoituksenmukaisuuteen vaikuttavat myös ”henkimaailman” asiat. Asioita seuraavat myös monet ulkopuoliset silmäparit.

Toivon molempien kaupunkien onnistuvan elinkeinopolitiikassaan yläkanttiin. Vain ja ainoastaan tämä tuo merkittävästi lisää hyvinvointia seudulle. Juuri tämä on se juttu, jonka mukana myös tekniset virastot ja elinkeinopalvelut elävät tai kuolevat. Tämä jos mikä on tulosurheilua. Voittavassa joukkueessa on hyviä virkamiehiä, kokeneita luottamushenkilöitä ja erittäin taitavia valmentajia ja konsultteja. Pikavoittoja ei ole olemassa. Isot onnistumiset pohjustetaan 3-5 vuoden sitkeällä työllä.

Kaikkein eniten toivon suurten biojalostamojen toteutumista sekä Lieksaan että Nurmekseen. Niiden työpaikkavaikutukset, välilliset työpaikkavaikutukset, kantorahatulovaikutukset, kunnallisverotulovaikutukset, kiinteistöverotulovaikutukset ja yhteisöverovaikutukset ovat suurimmat tiedossa olevat. Biojalostomo yhdessä kunnassa tarkoittaa noin yhden kunnallisveroprosentin tuottoa ja noin 250 henkilötyövuoden sysäystä seudulle. Kaksi biojalostamoa kääntävät koko seutukunnan kehityksen pysyvästi kasvu-uralle.

Uusi aika tuo myös uusia haasteita. Isoihin organisaatiomuutoksiin sisältyy isoja riskejä kaikilla tasoilla: valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja paikallistasolla. Riskit ovat luonteeltaan juridisia, taloudellisia ja inhimillisiä. Kaikki isot startit eivät onnistu, koska niitä tekevät me ihmiset. On inhimillistä myös epäonnistua. Siksi riskien hallintaan pitää myös varautua. Riskillä Kolumbus löysi uuden mantereen, riskillä Hans Gutzeit toi puuteollisuutta Suomeen. Tällä samalla riskillä isot globaalit biotaloustoimijat useasta eri maasta ovat nyt investoimassa Pielisen Karjalaan.