Suomen metsät nielevät
pois 40 prosenttia meidän maamme hiilidioksidipäästöistä. Silti meillä on nyt metsämaana
isoja haasteita. Euroopan komission heinäkuussa tekemä LULUCF-esitys eli land
use, land use –change and forestry –esitys kyseenalaisti Suomessa suunnitellut
lisähakkuut. Parlamentin täysistunnon äänestyspäästöt 13.9.2017 oli askel
Suomen kannalta oikeaan suuntaan. Seuraava koitos on Neuvoston päätös
13.10.2017. Lopullisesti asia ratkaistaan trilogitissa eli kolmikantaneuvottelussa
vuodenvaihteen tienoilla.
LULUCF tarkastelee
nettopäästöjä vuosien 1990 ja 2015 välillä. Nettopäästö lasketaan päästöjen ja
nielujen erotuksena. Suomelle on vahingollista nimenomaan tietyt
vertailuvuodet, koska vientiriippuvaisena maana olemme suurien suhdannevaihtelun
armoilla. Tähän verrattuna liian vähän painoa on sillä, että Suomi on maailman
metsätalousmaista ykkösenä siinä suhteessa, miten paljon olemme onnistuneet
lisäämään puustopääomaamme samana ajanjaksona. Suomen luku on 26 prosenttia ja
yllättäen kakkosena on USA 23 prosentilla. Muut maata ovat kaukana näistä
luvuista. Tutkijoiden mukaan Suomen hiilinielua parantaa myös ilmastomuutoksen
aiheuttama metsien kasvun paraneminen.
LULUCF-keskustelussa on
noussut esiin hiilinielujen maksimointi tai ainakin moratoriointi, vaikka
Pariisin ilmastosopimus ei näitä mainitse. Tämä on vähintäänkin outoa. Pariisin
ilmastokokouksessa maankäyttösektorista ei puhuttu mitään ja siellä tähdättiin
selvään fossiilisten polttoaineiden vähentämiseen, ja tätä kautta varmuudella
1,5 asteen maapallon keskilämpötilan lämmönnousun maksimiin. Jokainen
suomalainen ymmärtää sen, että hoidettu metsä kasvaa parhaiten ja siten myös
sitoo hiilidioksidia parhaiten. Hoitamaton metsä puolestaan menettää nopeasti
kykynsä sitoa hiilidioksidia.
Lulun ohella
ajankohtainen asia on RED2-direktiivi, joka käsittelee uusiutuvaa energiaa
Eu:ssa vuosina 2021-2030. Siinä lähtökohdat Suomen kannalta ovat paremmat.
Riskiksi Suomen kannalta on nousemassa turvemaiden metsätalous. Olisi
katastrofi Suomen metsätalouden kannalta, jos turvemailta hakattu puu
laskettaisiinkin fossiiliseksi polttoaineeksi. Asiaa monimutkaistaa se, että
direktiivin käsittely on jaettu kahteen valiokuntaan eli ENVI- ja
ITRE-valiokuntiin.
Suomen kannalta hyviä
ilmastotyökaluja ovat jatkaa nykyistä tehokasta metsänhoitoa ja panostaa
uusiutuvan biodieselin valmistukseen, jonka päästövähennys on 90 prosentin
luokkaa. Koko Euroopan tasolla uusiutuvan energian määrä pitäisi
nelinkertaistaa vuoteen 2050 mennessä. Avaintekijät koko Euroopan isossa
kuvassa ovat bioenergia ja hiilidioksidin talteenotto.
Suomi tavoittelee
vuosittaisen hakkuukertymän nostamista 65 miljoonasta kiintokuutiometristä 80
miljoonaan. Tämä tarkoittaisi vuotuisena puuston kokonaispoistumana noin 97
miljoonaa kuutiota. Suomen metsien kasvu on tällä hetkellä 105 miljoonaa
kuutiota. Tämä hakkuumäärän nosto toisi vuositasolla Suomeen 7 500
henkilötyövuotta lisää. Kantorahatuloja tulisi metsänomistajille lisää noin 420
miljoonaa euroa vuodessa. Nurmeksen biotalousinvestointien vastaavat
tunnusluvut ovat 357 htv ja 2,1 miljoonaa euroa. Nämä ovat isoja lukuja
köyhässä Itä-Suomessa.
