4.10.2019

Omistajaohjauksen tulikoe


Uuden kuntalain voimaantulon jälkeen Pohjois-Karjalan kunnat joutuvat nyt ensimmäistä kertaa omistajaohjauksen tulikokeeseen päättäessään Siun Sote -kuntayhtymän talousraamista vuodelle 2020. Uusi kuntalaki velvoittaa näet kunnat ja kuntayhtymät heti toimenpiteisiin, kun kattamatonta ja ilman kattamissuunnitelmaa olevaa alijäämää on taseessa. Lain mukaan seuraavan talousarvion loppusumman pitää olla vähintään nolla ja lisäksi suunnitelmavuosien talousarvion pitää sisältää alijäämän kattamissuunnitelma neljän vuoden aikana.

Tämänhetkisen ennusteen mukaan Siun Soten alijäämä vuoden 2019 lopussa on noin 9 miljoonaa euroa. Alijäämän kattamiskeinoja on periaatteessa neljä: raamin kasvattaminen, tulojen lisääminen ja menojen karsiminen, peruspääoman alentaminen ja rahastojen sekä varausten purkaminen. Kahta viimeksi mainittua keinoa Siun Sote ei pysty käyttämään, koska tulevien investointien vastapainona pitää olla riittävä oma pääoma. Myöskään merkittäviä rahastoja ja varauksia ei ole. Jäljelle jäävät siten raamin kasvattaminen (maksajina kunnat) ja tulojen/menojen tasapainottaminen (maksajina asiakkaat).

Lakisääteinen alijäämän kattamisvelvollisuus on Siun Soten valtuustolla. Sen on siis noudatettava kuntalakia. Nyt Pohjois-Karjalan kunnat joutuvat tulikokeeseen seuraavassa omistajaohjauskokouksessa. Jos nämä lakisääteiset vaatimukset hoidettaisiin raamilla, niin Siun Soten raamiin pitäisi olla 3,8 % (jotta nollatulos) plus 1 % (jotta alijäämää ei kasvaisi ja entinen alijäämä saataisiin varmuudella katettua neljässä vuodessa). Yhteensä siis raamin pitäisi olla tasoa 4,8 %. Tämä tarkoittaisi rahana 27,7 miljoonaa euroa lisää ensi vuodelle.

Entäpä jos raamipäätös on vaikkapa 2,5 prosenttia? Tällöin Siun Soten valtuustolla on kaksi vaihtoehtoa: kasvattaa tätä raamia tai tehdä tulojen/menojen sopeuttamisohjelma. Juuri tämä valinta on ongelmallinen omistajaohjauksen kannalta, koska olisi parempi, että tämä valinta olisi kuntien tekemä. Tämä siitä syystä, että kunnat kantavat vastuun kuntayhtymän toiminnasta, koska kun kuntayhtymällä ei ole veronkanto-oikeutta tai omaa itsenäistä rahoitusta esimerkiksi valtiolta. Menojen ja tulojen sopeuttamisohjelma olisi taas asiakkaiden kannalta raskas, koska se todennäköisesti korottaisi asiakasmaksuja ja rajoittaisi palvelujen saatavuutta.

Käsitykseni mukaan kuntien omistajaohjauksen tulisi koostua tässä tilanteessa kahdesta osasta: reilusta raamista ja myös toimintaohjeesta talouden tasapainottamisessa. Perustelen tätä sillä, että alijäämän kasvattaminen ei ole vastuullista omistajaohjausta. Mielestäni paras ratkaisu tässä tilanteessa olisi n. 3,5 % raami ja n. 10 miljoonan euron tuottavuusohjelma. Näin tuska jaettaisiin sekä kunnille että niiden omistamalle Siun Sotelle. Molemmat tahot joutuvat tässä varmasti tiukoille. Mutta mikä olisi vaihtoehto?