Uuden kuntalain voimaantulon jälkeen Pohjois-Karjalan
kunnat joutuvat nyt ensimmäistä kertaa omistajaohjauksen tulikokeeseen
päättäessään Siun Sote -kuntayhtymän talousraamista vuodelle 2020. Uusi
kuntalaki velvoittaa näet kunnat ja kuntayhtymät heti toimenpiteisiin, kun
kattamatonta ja ilman kattamissuunnitelmaa olevaa alijäämää on taseessa. Lain
mukaan seuraavan talousarvion loppusumman pitää olla vähintään nolla ja lisäksi
suunnitelmavuosien talousarvion pitää sisältää alijäämän kattamissuunnitelma
neljän vuoden aikana.
Tämänhetkisen ennusteen mukaan Siun Soten alijäämä vuoden
2019 lopussa on noin 9 miljoonaa euroa. Alijäämän kattamiskeinoja on
periaatteessa neljä: raamin kasvattaminen, tulojen lisääminen ja menojen karsiminen,
peruspääoman alentaminen ja rahastojen sekä varausten purkaminen. Kahta
viimeksi mainittua keinoa Siun Sote ei pysty käyttämään, koska tulevien investointien
vastapainona pitää olla riittävä oma pääoma. Myöskään merkittäviä rahastoja ja
varauksia ei ole. Jäljelle jäävät siten raamin kasvattaminen (maksajina kunnat)
ja tulojen/menojen tasapainottaminen (maksajina asiakkaat).
Lakisääteinen alijäämän kattamisvelvollisuus on Siun Soten
valtuustolla. Sen on siis noudatettava kuntalakia. Nyt Pohjois-Karjalan kunnat
joutuvat tulikokeeseen seuraavassa omistajaohjauskokouksessa. Jos nämä
lakisääteiset vaatimukset hoidettaisiin raamilla, niin Siun Soten raamiin
pitäisi olla 3,8 % (jotta nollatulos) plus 1 % (jotta alijäämää ei kasvaisi ja
entinen alijäämä saataisiin varmuudella katettua neljässä vuodessa). Yhteensä
siis raamin pitäisi olla tasoa 4,8 %. Tämä tarkoittaisi rahana 27,7 miljoonaa
euroa lisää ensi vuodelle.
Entäpä jos raamipäätös on vaikkapa 2,5 prosenttia? Tällöin
Siun Soten valtuustolla on kaksi vaihtoehtoa: kasvattaa tätä raamia tai tehdä
tulojen/menojen sopeuttamisohjelma. Juuri tämä valinta on ongelmallinen
omistajaohjauksen kannalta, koska olisi parempi, että tämä valinta olisi
kuntien tekemä. Tämä siitä syystä, että kunnat kantavat vastuun kuntayhtymän
toiminnasta, koska kun kuntayhtymällä ei ole veronkanto-oikeutta tai omaa
itsenäistä rahoitusta esimerkiksi valtiolta. Menojen ja tulojen
sopeuttamisohjelma olisi taas asiakkaiden kannalta raskas, koska se
todennäköisesti korottaisi asiakasmaksuja ja rajoittaisi palvelujen
saatavuutta.
Käsitykseni mukaan kuntien omistajaohjauksen tulisi koostua
tässä tilanteessa kahdesta osasta: reilusta raamista ja myös toimintaohjeesta
talouden tasapainottamisessa. Perustelen tätä sillä, että alijäämän
kasvattaminen ei ole vastuullista omistajaohjausta. Mielestäni paras ratkaisu
tässä tilanteessa olisi n. 3,5 % raami ja n. 10 miljoonan euron
tuottavuusohjelma. Näin tuska jaettaisiin sekä kunnille että niiden omistamalle
Siun Sotelle. Molemmat tahot joutuvat tässä varmasti tiukoille. Mutta mikä
olisi vaihtoehto?
