Maalittaminen on osoittautumassa paljon moniulotteisemmaksi ilmiöksi kuin pelkäksi mustamaalaamiseksi sosiaalisessa mediassa. Maalittamisesta on tullut uhka demokratialle ja jopa valtion turvallisuudelle. Maalittaja pyrkii kohteensa toimintakyvyn heikentämiseen. Tavoitteena tässä on se, että maalitettava saadaan itse jakamaan tiedostamattaan disinformaatiota. Maalittamista tapahtuu kaikilla tasoilla: kaveriporukassa, yhteisötasolla, kuntatasolla, valtiotasolla ja globaalistikin.
Maalittaminen vaikuttaa tällä hetkellä Suomessa kuntien, viranomaisorganisaatioiden ja jopa koko valtion toimintakykyyn ja sitä kautta myös esimerkiksi sisäiseen turvallisuustilanteeseen. Maalittamisen kohteeksi valitaan esimerkiksi korkea luottamushenkilö tai virkamies. Tämä saadaan sanomaan jotakin itselleen haitallista, jota ei voida enää jälkikäteen korjata.
Maalittaja pyrkii siihen, että maalituksen kohde antaisi julkisuuteen ensimmäisen lausunnon, joka palvelisi maalittajan tavoitteita ja olisi maalituksen kohteelle itselleen pitkässä juoksussa haitallinen. Ensimmäinen lausunto on näet usein ratkaiseva tulevan kannalta. Jos ehdit ensin sanoa värin valkoiseksi, niin sitä on myöhemmin vaikea muuttaa mustaksi.
Pelkkä sivistys ja medianlukutaito eivät riitä maalittamisen torjumiseen. Näiden ohella tarvitaan myös itsetuntemustaitoja: kaikkeen ei tarvitse vastata eikä varsinkaan heti. Tunnetaitojen hallinta onkin paras vastalääke maalittamiseen. Tämä on erityisen tärkeää sosiaalisessa mediassa.
Maalittaja itse pyrkii pysymään piilossa eli hän käyttää muita sopivan viestin julkituomiseen. Näitä henkilöitä kutsutaan sosiaalisessa mediassa seuraajiksi. Nykypäivän seuraajat ovat eilispäivän tulenkantajia. Muistamme, miten tulenkantajille kävi 1930-luvulla: ryhmä hajosi keskinäisiin ristiriitoihin.
Tällä hetkellä maalittaminen on tärkeä keskustelunaihe mm. koronan ja lähestyvien kuntavaalien takia. Esimerkiksi korona-tilanteen ympärillä on viime viikkoina käyty vilkasta maalittamista kokoontumisrajoitusten sekä höllentämisen että kiristämisen tiimoilta. Maalittaja väittää esimerkiksi naapurikunnan käytäntöjen olevan tyystin erilaisia kuin maalitettavana olevan kunnassa. Kuntavaaleissa maalittamista tehdään vaalikamppailujen yhteydessä mm. niin, että pyritään ehdokkaana olevan maineen tai pääviestin hämärtämiseen.
Valtakunnan tasolla maalittamista käytetään demokratian horjuttamiseen. Esimerkkinä tästä on vaikkapa vaalien ajankohtaan, toimitustapaan tai ääntenlaskentaan liittyvä keskustelu. Ajankohtainen esimerkki Suomessa on se, että maalittajat ovat onnistuneet luomaan epävarmuuden Suomen tulevien kuntavaalien ajankohdasta. Tämä on jo hyökkäys valtiojärjestystämme vastaan. Suomessa on poikkeusoloissakin kyetty järjestämään vaaleja.
Yleensä maalittamisen kohde valitaan niin, että tämän sanomisilla on painoarvoa. Maalitettavaa arvioidaan hänen suhteiden ja viestintäkanavien määrän suhteen. Tämän vuoksi onkin tärkeää monikanavainen viestintä. Toinen tärkeä keino on olla reagoimatta mitenkään sosiaalisen median viesteihin. Kyllä maailmaan huutoa mahtuu.
