Nurmeksessa vietettiin viime viikonloppuna Suojärven
pitäjäjuhlia. Minulla oli kunnia esittää juhlassa Pielisen Karjalan kuntien
tervehdys. Pitäjäjuhlia helli kesän kuumin päivä. Juhlassa kuultiin myös paljon
elävää karjalan kieltä: puheita, kaskuja ja lauluja.
Karjalaisuus on merkinnyt läpi vuosisatojen
kauppamiestaitoja ja toimeenpanokykyä. Karjalaisten mukana Pohjois-Savo,
Pohjois-Karjala ja myös monet kaupungit kuten Lahti ja Helsinki saivat paljon
uutta yritteliäisyyttä. Olen todennut tämän saman asian myös omassa
väitöskirjassani. Evakot toivat esimerkiksi Ylä-Savon kehitykseen aivan uuden
sysäyksen.
Karjalaisten sopeutumiskyky muovautui vuosisatojen
kuluessa, kun heimo tasapainoili idän ja lännen välissä. Suosittelen kaikille
aiheesta lisää kiinnostuneille Paavo Koposen kirjaa nimeltä ”Laatokka -
Karjalan meri”. Tämän kirjan lukeminen auttaa ymmärtämään karjalaisuutta ja
heidän yritteliäisyyttään.
Aiempina vuosikymmeninä karjalaisuus merkitsi myös
minulle peiteltyjä juuria. Nykyään se merkitsee rikasta kulttuuriperintöä.
Karjalan kieli on monipuolinen esimerkiksi luonnon ja metsän kuvaamisen
suhteen. Murteessa on useita kymmeniä erilaista metsää kuvaavia sanoja. Muistan
lapsuudesta ukkini puhuneen esimerkiksi hatelikosta ja rigeigöstä.
Karjalaisuus yhdistää Pielisen Karjalan kuntia. Tämä
saattaa kuulostaa oudolta, mutta esimerkiksi meidän nurmeslaisten geeneistä
noin 70 prosenttia on savolaisia. Ennen karjalaisten evakkojen asutusta
Pielisen Karjalaan alueen väestö oli sekalainen joukko savolaista ja oululaista
verta. Erityisesti Valtimosta tuli evakkojen myötä vahva karjalaispitäjä.
Näen karjalaisuuden jatkossakin voimavarana. Voimme olla
siitä ylpeitä.
