Karjalaisuudesta

Nurmeksessa vietettiin viime viikonloppuna Suojärven pitäjäjuhlia. Minulla oli kunnia esittää juhlassa Pielisen Karjalan kuntien tervehdys. Pitäjäjuhlia helli kesän kuumin päivä. Juhlassa kuultiin myös paljon elävää karjalan kieltä: puheita, kaskuja ja lauluja.

Karjalaisuus on merkinnyt läpi vuosisatojen kauppamiestaitoja ja toimeenpanokykyä. Karjalaisten mukana Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala ja myös monet kaupungit kuten Lahti ja Helsinki saivat paljon uutta yritteliäisyyttä. Olen todennut tämän saman asian myös omassa väitöskirjassani. Evakot toivat esimerkiksi Ylä-Savon kehitykseen aivan uuden sysäyksen.

Karjalaisten sopeutumiskyky muovautui vuosisatojen kuluessa, kun heimo tasapainoili idän ja lännen välissä. Suosittelen kaikille aiheesta lisää kiinnostuneille Paavo Koposen kirjaa nimeltä ”Laatokka - Karjalan meri”. Tämän kirjan lukeminen auttaa ymmärtämään karjalaisuutta ja heidän yritteliäisyyttään.

Aiempina vuosikymmeninä karjalaisuus merkitsi myös minulle peiteltyjä juuria. Nykyään se merkitsee rikasta kulttuuriperintöä. Karjalan kieli on monipuolinen esimerkiksi luonnon ja metsän kuvaamisen suhteen. Murteessa on useita kymmeniä erilaista metsää kuvaavia sanoja. Muistan lapsuudesta ukkini puhuneen esimerkiksi hatelikosta ja rigeigöstä.

Karjalaisuus yhdistää Pielisen Karjalan kuntia. Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta esimerkiksi meidän nurmeslaisten geeneistä noin 70 prosenttia on savolaisia. Ennen karjalaisten evakkojen asutusta Pielisen Karjalaan alueen väestö oli sekalainen joukko savolaista ja oululaista verta. Erityisesti Valtimosta tuli evakkojen myötä vahva karjalaispitäjä.

Näen karjalaisuuden jatkossakin voimavarana. Voimme olla siitä ylpeitä.