Meillä on Pohjois-Karjalassa maakuntahallinnon valmistelu
edennyt hyvähenkisesti ja reippaalla vauhdilla. Toimintamallityöryhmät ovat
käyneet läpiä tehtäviä ja niihin liittyviä uusia parempia toimintatapoja.
Koordinaatioryhmä on tasannut tietoa eri osapuolten välillä. Vetämäni rahoitus-
ja ohjaustyöryhmä on pohtinut uuden maakunnan toimintarakennetta, tehtäviä ja
resursseja.
Uusi maakunta aloittaa valtion tiukassa ohjauksessa vuoden
2019 alussa: Vaikka raha tuleekin yleiskatteisena, niin sen käyttöä vahtii
kahdeksan eri ministeriötä käyden ohjausneuvotteluja peräti vuoden neljän
viimeisen kuukauden ajan koskien seuraavaa vuotta. Rahoituskehys on 2020-luvulla tiukka: valtio
korvaa maakunnille vain 50 % kustannustason noususta. Tätä puolestaan mitataan
kolmesta tekijästä koostuvalla maakuntaindeksillä. Toinen puoli kustannusten
noususta pitää hoitaa maakunnan itse, mutta tässäpä se kysymys onkin: milläs
lisäät tuloja, kun verotusoikeutta ei ole.
Vuosien 2019-2029 rahoituskehys on alkuvuosina meidän maakunnalle
siedettävä. Kuutena ensimmäisenä vuotena toimintaa pitää tehostaa yhden vuoden
2024 tasolla mitattuna 16 miljoonaa euroa. Tämä on noin 2,3 %:n
tehostamisvaatimus, mutta vuoden 2030 tasolla tehostuminen pitää olla
vuositasolla jo 58 miljoonaa euroa eli noin 8,3 % maakunnan kokonaisbudjetista.
Nämä ovat kovia lukuja samaan aikaan, kun kikyn vaikutus on jo loppunut ja palkankorotuspaineita
ja muita kustannuspaineita on niskassa. Pohjois-Karjalan ongelma rahoituskehyksessä
on myös se, että aivan alkuvuosina (2019-2021) olemme rahoituslain
kriteereillä ainoita voittajia
Pohjois-Pohjanmaan ohella, mutta vuodesta 2022 alkaen kriteerit kääntyvät
meille epäedullisiksi väestömme ikääntymisvauhdin hidastumisen takia. Näin
tosin käy kaikille maakunnille. Tämä operaatio tuo valtiolle 3 miljardin
säästöt vuoteen 2029 mennessä.
Pienessä maakunnassa kuten Pohjois-Karjalassa iso kysymys
on myös maakunnan toimintojen rakenne erityisesti soten ja kasvupalvelujen osalta.
Nykyinen Siun Sote jouduttanee pilkkomaan vähintään kolmeen, mutta
todennäköisesti neljään osaan: järjestäjään, sote-liikelaitokseen,
sote-keskukseen ja yhtiöön tai jopa useisiin yhtiöihin. Vähäväkisen maakunnan
haasteena on se, että järjestäjän pitää varautua myös markkinapuutteen
tilanteeseen ja pitää yllä tuotantokapasiteettia tilanteessa, jossa
tuottajakenttä saattaa muuttua yhdessä yössä esimerkiksi yrityksen konkurssin
seurauksena. Tämä koskee erityisesti kasvupalveluja eli yritysneuvontaa ja työvoimapalveluja.
Yksilön kannalta maakuntahallinon uudistuksessa puhuttaa
turvallisuus. Kuinka palvelut tulevat kotiin, jos toimivia liikenne- tai
tietoliikenneyhteyksiä ei ole. Tältä osin pelastuslaitoksen rooli maakunnan
kokonaisuudessa on myös merkittävä. Tietoturvallisuus ja tietojärjestelmät
vaativat myös paljon työtä. Järjestäjän ja tuottajan eriytyessä sekä
valinnanvapauden vallitessa asiakaan tiedoilla on useita käyttäjiä. Tämä lisää
riskejä.
Selviämme tästä kaikesta hyvällä yhteistyöllä. Valmisteluaikaa
on enää noin 380 työpäivää. Maakunnan valmistelussa pystymme hyödyntämään
kokemusta Siun Soten valmistelun vaatimista työpanoksista ja kalenteriajasta.
