Sain tänä aamuna puhelimeeni
perheeltäni onnitteluviestejä. En heti tiennyt, mistä on kysymys. Kun tutkin
asiaa tarkemmin, niin syykin paljastui pian. Hesarin verkkolehden pääkirjoitus
tältä aamulta (15.8.2017) käsitteli tarinoiden merkitystä paikkakuntien ja koko
Suomen julkishyödykkeinä (public good). Peräti pääkirjoituksen kaksi kappaletta
on omistettu väitöskirjalleni, jonka tein Vaasan yliopistoon vuonna 2005
seutujen, klustereiden ja yritysten menestystekijöistä.
Pääkirjoitus puhuu siitä, että
tarinat ovat julkishyödykkeitä eli yhteiskunnan pysyvää omaisuutta, jota
markkinavoimat ei koskaan pysty tuottamaan.
Tällaiset julkishyödykkeet tuotetaan yhteisenä valintana. Ne ovat
samanlaisia ja kestäviä kuten ovat esimerkiksi hajautettu yliopistolaitos tai
vaikkapa jokamiehenoikeus.
Suomi 100 – juhlavuonna
Suomesta tuotetaan uusia tarinoita ja kertomuksia. Mitkä niistä ovat oikeita ja
tarpeellisia? Hesarin pääkirjoituksen mukaan paras tarina on sellainen, joka
kertoo siitä, miten hankalia asioita on saatu ratkaistua rauhan aikana
Suomessa. Koko kansakunta ja vaikkapa yksittäinen kunta, kuten Nurmes, ovat
rakenteeltaan kertomuksia. Pääkirjoituksen mukaan minkä tahansa asian selitys
on kertomus tuon asian alkuperästä ja synnystä.
Kertomuksella on alku,
keskikohta käänteineen ja loppu. Kertomuksessa on myös uhka tai haaste, hyvän
ja pahan kamppailu, sekä ratkaisu, johon kuulija tai lukija kokee osallistuvansa.
Kertomuksen rakenne varmistaa sen, että kertomus jää kuulijan muistiin.
Kertomuksen voima on suuri
myös Suomen kunnissa. Näitä tarinoita luodaan ja kirjoitetaan tietoisesti joka
päivä. Tarina on kustannustehokas markkinointikeino, koska sen avulla saadaan
”ostettua” asiakkaalta paljon aikaa varsin halvalla. Tämän päälle saadaan myös
sitoutumista varsinkin, jos asiakas kokee olevansa osa ratkaisua tai edes
keskeisessä roolissa ratkaisun luomisessa.
Tarinan tarkoitus on myös
levittää itse itseään eli se toimii geenin tavoin. Tämän vuoksi on alettu puhua
kulttuurigeeneistä eli meemeistä. Hesarin pääkirjoitus päättyy toteamukseen,
että kohtalomme on se, millaisia kertomuksia kerromme.
