En ole yksin. Minäkin olen jo
pidemmän aikaa seurannut huolestuneena sitä, että Suomelta puuttuu suunnitelma
ja sen kertominen. Olemme ajautuneet reagoijaksi, joka kirkasotsaisesti uskoo
olevansa luokkansa mallioppilas miltei kaikessa, johon se ryhtyy. Tiedämme,
että kilpaillussa maailmassa tämä ei olisi edes mahdollista. Silti elämme
Midaksen harhassa.
Vielä 1970-luvulla Suomella oli
suunnitelma: maatamme teollistettiin ja koko maa pyrittiin pitämään asuttuna
sijoittamalla koulutusta ympäri Suomea. Aiempina vuosikymmeninä Suomi käytti
viisaasti kaiken sen avun, mikä ulkopuolelta oli saatavissa. Esimerkiksi
Maailmanpankin luototuksella rakennettiin Pohjois-Suomen isoja vesivoimaloita.
Elämme nyt erikoisia aikoja, kun moni on jopa julkisesti väittänyt, että Suomi
ei ole koskaan turvautunut kansainväliseen rahoitusapuun.
Kesäaikana tapaan Nurmeksessa
vierailevia ihmisiä, joilla on todella herättäviä kysymyksiä. Viime lauantaina
minulta kysyttiin Bomba-talon illallispöydässä sitä, mikä on Nurmeksen ehdotus?
Kysyjä oli kokenut maailmankansalainen, joka on työskennellyt yli 50 maassa.
Olipas viisas kysymys: Mikä on Nurmeksen ehdotus? Kysymys sisältää nerokkaasti
kaksi näkökulmaa: Mikä on Nurmeksen suunnitelma ja miten kerromme sen ulos?
Vastasin kysymykseen niin, että Nurmeksen ehdotus on olla vetovoimainen
luomalla runsaasti uusia työpaikkoja.
Se kenellä on jo suunnitelma,
omistaa paljon. On tahtoa muuttaa asioita, on ehkä jo varattuja resursseja
tarkoitukseen ja on jo viritettyjä verkostoja. Mutta se kenellä on ehdotus,
omistaa vielä enemmän. Hän on myös miettinyt asian myymistä muille. Ehdotuksen
tekemiseen pitää näet valmistautua jo hyvin. Törmään omassa työssäni joskus esimerkiksi
kokouksiin, joissa kukaan ei tee yhtään ehdotusta. Siis kenelläkään ei ole edes
yhtä suunnitelmaa. Karmea tilanne ja silkkaa resurssien tuhlausta!
Ehdotuksen tekeminen vaatii
rohkeutta, koska miltei poikkeuksetta ehdotus ammutaan aina ensin alas.
Avainkysymys onkin se, mitä tämän jälkeen tapahtuu. Alas ampuminen on näet
merkki piilevästä keskusteluvalmiudesta. Tämä on samalla tie myös ehdotuksen
hyväksymiseen. Johtajille maksetaan palkkaa siitä, että vievät ehdotuksia läpi
ja tätä ennen ovat johtaneet suunnitelmien tekoa.
Johtamisen ydinkysymyksiä on
huolehtia suunnitelmien ja ehdotusten jatkuvasta virrasta. Menestynyt
yritysjohtaja Matti Alahuhta kirjassaan ”Johtajuus” korostaa kirkkaan suunnan
näyttämisen tärkeyttä. Olennaisempaa on näyttää suuntaa kuin ylivarmistella
sitä, onko suunta lopulta paras mahdollinen. Kokonaan ilman suuntaa oleva
organisaatio on eripurainen ja siten myös haavoittuva.
Globaalissa kuvassa Suomen
suunnitelman tulee kattaa luonnonvaroistamme huolehtimisen ja tätä kautta koko
maan asuttuna pitämisen. Näistä kahdesta tekijästä rakentuu pitkäkestoinen
tulevaisuuden usko, joka on myös nuorisomme mielenterveyden perusta. Jos
huominen on parempi kuin tämä päivä, niin voimme hyvin ja rahalla on korko.
Tällöin kannattaa ponnistella eteenpäin ja jättää myös jotain sukanvarteen.
