Suomen suunnitelma ja Nurmeksen ehdotus

En ole yksin. Minäkin olen jo pidemmän aikaa seurannut huolestuneena sitä, että Suomelta puuttuu suunnitelma ja sen kertominen. Olemme ajautuneet reagoijaksi, joka kirkasotsaisesti uskoo olevansa luokkansa mallioppilas miltei kaikessa, johon se ryhtyy. Tiedämme, että kilpaillussa maailmassa tämä ei olisi edes mahdollista. Silti elämme Midaksen harhassa.

Vielä 1970-luvulla Suomella oli suunnitelma: maatamme teollistettiin ja koko maa pyrittiin pitämään asuttuna sijoittamalla koulutusta ympäri Suomea. Aiempina vuosikymmeninä Suomi käytti viisaasti kaiken sen avun, mikä ulkopuolelta oli saatavissa. Esimerkiksi Maailmanpankin luototuksella rakennettiin Pohjois-Suomen isoja vesivoimaloita. Elämme nyt erikoisia aikoja, kun moni on jopa julkisesti väittänyt, että Suomi ei ole koskaan turvautunut kansainväliseen rahoitusapuun.

Kesäaikana tapaan Nurmeksessa vierailevia ihmisiä, joilla on todella herättäviä kysymyksiä. Viime lauantaina minulta kysyttiin Bomba-talon illallispöydässä sitä, mikä on Nurmeksen ehdotus? Kysyjä oli kokenut maailmankansalainen, joka on työskennellyt yli 50 maassa. Olipas viisas kysymys: Mikä on Nurmeksen ehdotus? Kysymys sisältää nerokkaasti kaksi näkökulmaa: Mikä on Nurmeksen suunnitelma ja miten kerromme sen ulos? Vastasin kysymykseen niin, että Nurmeksen ehdotus on olla vetovoimainen luomalla runsaasti uusia työpaikkoja.

Se kenellä on jo suunnitelma, omistaa paljon. On tahtoa muuttaa asioita, on ehkä jo varattuja resursseja tarkoitukseen ja on jo viritettyjä verkostoja. Mutta se kenellä on ehdotus, omistaa vielä enemmän. Hän on myös miettinyt asian myymistä muille. Ehdotuksen tekemiseen pitää näet valmistautua jo hyvin. Törmään omassa työssäni joskus esimerkiksi kokouksiin, joissa kukaan ei tee yhtään ehdotusta. Siis kenelläkään ei ole edes yhtä suunnitelmaa. Karmea tilanne ja silkkaa resurssien tuhlausta!

Ehdotuksen tekeminen vaatii rohkeutta, koska miltei poikkeuksetta ehdotus ammutaan aina ensin alas. Avainkysymys onkin se, mitä tämän jälkeen tapahtuu. Alas ampuminen on näet merkki piilevästä keskusteluvalmiudesta. Tämä on samalla tie myös ehdotuksen hyväksymiseen. Johtajille maksetaan palkkaa siitä, että vievät ehdotuksia läpi ja tätä ennen ovat johtaneet suunnitelmien tekoa.

Johtamisen ydinkysymyksiä on huolehtia suunnitelmien ja ehdotusten jatkuvasta virrasta. Menestynyt yritysjohtaja Matti Alahuhta kirjassaan ”Johtajuus” korostaa kirkkaan suunnan näyttämisen tärkeyttä. Olennaisempaa on näyttää suuntaa kuin ylivarmistella sitä, onko suunta lopulta paras mahdollinen. Kokonaan ilman suuntaa oleva organisaatio on eripurainen ja siten myös haavoittuva.

Globaalissa kuvassa Suomen suunnitelman tulee kattaa luonnonvaroistamme huolehtimisen ja tätä kautta koko maan asuttuna pitämisen. Näistä kahdesta tekijästä rakentuu pitkäkestoinen tulevaisuuden usko, joka on myös nuorisomme mielenterveyden perusta. Jos huominen on parempi kuin tämä päivä, niin voimme hyvin ja rahalla on korko. Tällöin kannattaa ponnistella eteenpäin ja jättää myös jotain sukanvarteen.