Terveisiä makkaratehtaalta

Omistan tämän blogin näin vaalien alla erityisesti eduskuntavaalien Savo Karjalan vaalipiirin kaikille 165 ehdokkaalle. Kun katselin televisiosta ensimmäistä puoluejohtajien vaalitenttiä, niin hämmästelin osanottajien vaatimatonta tietämystä meille kaikille tärkeistä asioista. Tulevissa vaaleissa näyttävät kiinnostavan ainakin ilmastoasiat ja sote.

Ensimmäinen väite: Metsänhakkuu vähentää metsän kykyä sitoa hiiltä. Väärin. Suomalainen metsähehtaari sitoo hiiltä keskimäärin 36 000 kiloa, josta puustoon sitoutuu noin 4 000 kiloa ja maahan 32 000 kiloa hiiltä. Suomalaisessa metsässä on siis yhdessä puukuutiometrissä 4,8 painoprosenttia hiiltä eli n. 40 kiloa hiiltä ja yhdellä neliömetrillä metsämaata n. 3,2 kiloa hiiltä. Poistettaessa puusto maaperän haihdunta vähenee ja kosteus lisääntyy, mikä lisää maaperän hiilensitomista. Lisäksi, jos poistetusta puusta tehdään esimerkiksi sahatavaraa, niin hiili varastoidaan pitkäksi aikaa ”kiinni” esimerkiksi rakennuksiin tai huonekaluihin. Suomen turvepitoinen hapan maaperä, mistä nimi Suomi eli suomaa, on hyvä hiilensitoja, jos ei pääse kuivumaan liikaa esimerkiksi puuston haihduttavan vaikutuksen takia.

Toinen väite: lihansyönti on haitallista ilmaston kannalta. Väärin. Pääosa syötävästä lihasta on peräisin märehtijöistä, jotka syövät ruohokasveja. Kun ruohoa poistetaan maan pinnasta, niin maan hiilensidontakyky lisääntyy koska haihdunta vähenee. Lähilihan jalostusprosessin ilmastohaitat ovat tuontilihaa vähäisemmät, koska logistiikka on suuri päästöjen aiheuttaja.

Kolmas väite: palveluseteli takaa tasavertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille. Väärin. Mitä parempituloinen ihminen saa palvelusetelin, sitä enemmän hänellä on omaa rahaa, jonka voi maksaa palvelusetelin päälle ja sitä parempaa palvelua myös saa tai saa ylipäätään palvelun. Palveluseteli on osarahoitustapa, mutta se ei takaa palvelun saamista, jos se on mitoitettu väärin. Oikea ratkaisu tässä on asiakasseteli, joka aina riittää kohdistetun palvelun saamiseen ja on siten tasapuolinen kaikkien kannalta.

Neljä väite: vapaaehtoinen kuntayhtymä voi kantaa veroja ja sillä voi olla vaaleilla valitut päättäjät. Väite on väärä. Hallinnossa ei voi olla kahta eri tasoa, joiden nimi on sama eli kunta ja sote-kunta tai maakunta ja sote-maakunta. Nämäkin asiat ovat jo koeteltuja edellisessä hallintouudistuksessa ja eivät saaneet puhtaita papereita perustuslaillisessa tarkastelussa. Jokaisella eri hallintotasolla on oma nimensä. Veronkanto-oikeus on perustuslaillinen oikeus eikä sitä voi saada sopimalla muiden kuntien kanssa.

Viides väite: kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan tuottaa kuntien toimesta. Väite on väärä, koska kuntien voimavarat ovat erilaiset ja tämäkin on jo koeponnistettu edellisissä hallintouudistuksissa eikä se läpäissyt perustuslaillista tarkastelua, koska osalla kunnista kantokyky on liian heikko. Kunta ei myöskään voi kantaa veroja toisen kunnan puolesta.