18.4.2013

Uskoako kuntayhtymään vai vastuukuntaan?

Sosiaali- ja terveyspalvelujen (SOTE) uudistaminen puhuttaa tällä hetkellä paljon. Kaikkein olennaisimman, mutta myös suurimmat ristiriidat, voidaan mielestäni tiivistää seuraavaan kysymykseen: Olemmeko kuntayhtymä-uskovaisia vai vastuukunta-uskovaisia?

Kuntayhtymän puolesta puhuvat jo käytännössä saadut näytöt laajan alueen sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisessa. Etelä-Karjala ja Kainuu ovat esimerkkejä tästä. Valtakunnan politiikassa kuntayhtymillä on vahva kannatus erityisesti Keskustan riveissä. Vastuukuntamallista näyttöjä ei ole SOTE-sektorilla, mutta Suomen hallitus ja erityisesti Kokoomus uskovat vahvasti siihen. Vastuukuntamallista on jo kuitenkin positiivista näyttöä esimerkiksi aluepelastuslaitoksissa.

Kun itse ynnään kaiken tämän hetkisen tiedon yhteen, niin päädyn vastuukuntamallin kannattajaksi. Yksi asia joka vie ajatustani tähän suuntaan, on se, että erityisvastuualueille (ERVA) on kaavailtu juridisen oikeushenkilön asemaa ja käytännössä kuntayhtymän olomuotoa. Tästä puolestaan seuraa se, että kuntayhtymän jäseniä olisivat vastuukunnat, jotka järjestävät sote-palvelut.
SOTE-uudistuksen keskeisin peruste hallituksella tuntuu olevan kustannusten hillintä. Voidaan kuitenkin aiheellisesti kysyä, että kenen kustannusten hillintä? Valtion vai kunnan? Kunnan vai kuntayhtymän? Maakunnan keskuskaupungin vai pienen reunakunnan?

Meillä Pohjois-Karjalassa olemme itse ryhtyneet tuumasta toimeen ja päättäneet käynnistää koko maakunnan kattavan kuntarajariippumattoman sote-palvelutarveselvityksen. Tähän liittyy olennaisena lähtöolettamana ns. Turusen tikkataulu-mallin käyttäminen palvelurakenteen kuvaamisessa. Me Nurmeksessa olemme kaivaneet tämän mallin ”naftaliinista” jo viime kesän valtuustoseminaarissa ja olemme tämän mallin pohjalta käyneet vuoropuhelua valtion ja naapureiden kanssa.
Tässä vaiheessa näyttää siltä, että kuntarakenneuudistus on muuttumassa sote-vetoiseksi. Hyvää tässä on se, että sotesta ei tule pakopaikkaa kuntarakennemuutoksille eli sutta pakoon juostessa karhua ei tulekaan vastaan.

Ja lopuksi vielä se tärkein asia: Pielisen Karjalan kannattaa edelleen yrittää 20 000 asukkaan järjestämisväestöpohjaa. Tämä mahdollistaisi sosiaalipalvelujen järjestämisessä suuremman sanavallan. Tällöin meillä olisi Joensuun johtokoiran valjakossa myös Pielisen Karjalan veturi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.