Puhe Kaatuneitten muistopäivänä 19.5.2013 Nurmeksessa

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, puolisot, kaatuneiden omaiset, hyvät naiset ja miehet!

Tänään toukokuun kolmantena sunnuntaina kokoonnumme Suomessa 622 sankarihaudalle muistamaan sankarivainajiemme elämää ja tekoja. Heidän verensä virtaa myös meidän suonissamme.

Meillä Suomessa tehtiin kansainvälisesti ajatellen poikkeuksellinen päätös, kun taistelukentälle kaatuneet sankarivainajat päätettiin tuoda haudattavaksi kotiin, omaan kirkkomaahan. Kaveria ei todellakaan jätetty.  Edes oman hengen uhalla, monet sankarivainajat kaatuivat näet hakiessaan kaveria kotiin. Kaikesta tästä osoituksena ovat sankariristeissä olevat 93 000 nimeä. Yksikään nimi niistä ei ole turha.

Suurella sydämellä hoidetut sankarihautausmaat ovat näkyvä osa veteraanien perintöä. Ne ovat historiankirjoja, joita me heidän jälkeensä tulevat sukupolvet voimme lukea. Kevään uudet ylioppilaat käyvät lakkiaispäivänä sankarihaudoilla monilla paikkakunnilla. Toivon tämän hienon tavan jatkuvan tulevaisuudessakin.

Ajatuksissamme ovat myös ne maamme puolustajat, jotka jäivät Karjalan korpiin ja vainioille, monia heistä on myöhemmin tuotu sieltä kotimaan multiin siunattavaksi.

Pidän merkittävän asiana myös vuoden 1992 valtiosopimusta Venäjän kanssa, jonka nojalla sotavainajien muiston vaalimisyhdistys huoltaa myös luovutetuille alueille jääneitä sankarihautausmaita, kenttähautausmaita ja yksittäisiä kenttähautoja.

Hyvät kuulijat. Nurmes on aina sijainnut idän ja lännen risteyskohdassa. Meillä, jos kenelle, kaatuneitten muistopäivä on aina ollut merkittävä asia. Vainajien muiston kunnioittamisen ohella kaatuneitten muistopäivän alkuperäisenä tarkoituksena oli edistää kansallista sopua ja yksimielisyyttä. Kansallinen yksimielisyys – olipa sitten kysymys Suomen tai Nurmeksen mittakaavasta – on ainoa menestyksen tae. Nurmeksen päättäjillä onkin lähivuosina edessään kunnallishistorian isoja päätöksiä. Ehkäpä vielä isompia kuin 40 vuotta sitten tehty maalaiskunnan ja kauppalan yhdistyminen. Nyt on kysymys Pielisen Karjalan elinvoimasta ja palveluista. Nurmeksen yksimielisyys voi tuottaa hyvää koko seudulle.

Haluan päättää puheeni kuuluisaan talonpoika Kyösti Kallion 5. toukokuuta 1918 Nivalan kirkossa pitämään ns. sovintopuheen sanoihin: ”Meidän tulee rakentaa sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia ja valkoisia, vaan isänmaataan rakastavia suomalaisia. Suomen tasavallan kansalaisia, jotka tuntevat kaikki olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä.”