Suomen kunnat ja kaupungit ovat olleet tähän asti hyvässä
maineessa rahoittajien silmissä. Rahoittajat ovat nähneet kuntien
verotusoikeuden merkittävänä luottokelpoisuuden parantajana. Tämä on puolestaan
luonut illuusion, että kunnilla on omaisuudensuoja suhteessa valtioon. Asia ei
kuitenkaan ole enää näin yksinkertainen.
Nyt on yhdestoista hetki miettiä asioita uudestaan.
Maakunnallisten sote- ja itsehallintoalueiden valmistelu on muuttamassa kuntien
luottokelpoisuutta. Mikäli valtio rajoittaa tai ottaa pois kuntien
verotusoikeutta vaikkapa sote-kulujen verran, niin kuntien omaisuudensuoja
suhteessa valtioon sulaa pois. Samalla sulaa lainojen hoitokyky ja vakuudet.
Kukaan ei myöskään tiedä vielä tässä vaiheessa puolittuuko kuntien vuosikate
verorahoituksen puolittuessa.
Toinen iso kysymys on kuntien kyky tehdä alaskirjauksia
irtaimistojen tai kiinteistöjen siirroissa tai kun sote-alueet tarjoavat
poistoajan mukaan käänteisesti laskettuja tasearvoja vuokrasopimusten pohjaksi.
Erityisesti tämä iskee niihin kuntiin, joilla on taseessaan höttöä ja
poistoajat ovat pidempiä kuin 20 vuotta. Valtakunnallisen sote-uudistuksen eräs
sudenkuoppa onkin taseansa, johon kunnat ovat joutumassa vuokrasopimusten
kautta.
Yhtälöä vaikeuttaa vielä uusien organisaatioiden
rahoitustarpeet kuten käynnistyskulut ja peruspääomat. Maakunnallinen sote ja
maakunnallinen itsehallintoalue tarvitsevat erään arvion mukaan alkupanoksina
yhteensä noin 140 euroa per. asukas. Nurmeksen kaupungin osalta tämä tarkoittaa
yli miljoonan euron investointia. Muutostilanteessa kunnat rahoittavat sekä vanhoja
että uusia organisaatioita päällekkäin. Isot organisaatiomuutokset eivät
koskaan tapahdu optimaalisesti.
Edelleen kuluja tuovat olemassa olevien kuntayhtymien
purkaminen. Esimerkiksi Tuustaipaleen kuntayhtymän jäsenkokouksessa muutama
viikko sitten esitettiin arvio, että noin puolet peruspääomasta sulaa
purkukustannuksiin, koska purkamista ei voida tehdä optimaalisesti. Lähivuosina
siis myös purkuosaaminen ja sen optimointi nousee arvoonsa.
Lain mukaan Suomen valtio jakaantuu kuntiin. Entäpä tilanne
muutaman vuoden päästä? Jakaantuuko Suomen valtio silloin sekä kuntiin että
itsehallintoalueisiin? Mikä on näiden keskinäinen omaisuudensuoja, jos
kummallakaan ei ole omaisuudensuojaa suhteessa valtioon?
Toivottavasti nämä uhkakuvat eivät toteudu huonoimman
skenaarion mukaan. Silloinhan kuntien luottokelpoisuus olisi yhtä huono kuin
meidän tavallisten ihmisten tai yritysten. Yritys tai kansalainen ei nykyisin
saa pankista lainaa pelkästään tulovirtaennustetta vastaan. Yhden lain
muuttaminen (esim. kuntalaki) voi kuitenkin pahimmillaan romahduttaa kuntien nykyisen
luottokelpoisuuden.