Filosofi ja kirjailija Eero Ojanen avaa hyvän
päätöksen olemusta laajasti ja monipuolisesti Kunnallisalan Kehittämissäätiön
Polemia-sarjan julkaisussa nro 99. Ojasen mukaan sana ”päätös” tarkoittaa sekä
loppua että alkua. Loppua siksi, että kantasana on pää eli loppu. Alkua siksi,
että päätös kertoo mitä aiomme tehdä seuraavaksi tai tulevaisuudessa.
Miten asiat menevät silloin, kun ne menevät
hyvin? Voiko hyvää edistää päätöksillä? Se,
mikä on yllättävää, niin hyvää on tutkittu vähän. Päätöksentekoa on tutkittu
sitä vastoin paljon ja hyvin usein se liittyy ongelmien ja ikävien asioiden
ratkaisemiseen. Usein vielä niin, että ikäviä asioita päätetään kiireellä ikään
kuin viime tipassa. Ojasen mukaan hyvyys on kuitenkin nousemassa tutkimuskohteeksi.
Ojasen mukaan hyvä ei ole mitään haihattelua
eikä mitään epämääräistä, vaan hyvä on kaikkein kovimpia tosiasioita
maailmassa. Hyvän tunnusmerkki hänen mukaansa on se, että asiat menevät hyvin
silloin, kun ne menevät niin kuin niiden pitääkin mennä. Hyvä on Ojasen mukaan
tosiasia ja esimerkkinä hän käyttää tästä vaikkapa junan saapumista asemalle
aikataulussaan.
Kaupunginjohtajana joudun usein pohtimaan sitä,
mikä on hyvä päätös tai vaihtoehto kuntalaisten kannalta. Itse huomaan
määritteleväni hyvän niin, että kuntalaisten hyvinvointi lisääntyy hyvän
päätöksen seurauksena. Tällöin joutuu päätöstä valmistellessa pohtimaan
päätöksen vaikutuksia kuntalaisten arjessa pitemmälläkin juoksulla.
Päätöksentekijä on tällaisessa tilanteessa osallinen myös itse. Tässä valossa
päätöksenteko on siis osallisuutta.
Ojasen sanat lohduttavat myös meitä: hyvä on
olemassa joka tapauksessa, se on olemassa myös toiminnasta ja päätöksistä
riippumatta. Ojasen mukaan päätöksentekijän tärkeitä taitoja ovat myös
hiljaisuus, kuunteleminen ja silleen jättäminen. Ei joka paikkaan ja asiaan
tarvitse suinkaan jättää puumerkkiään eikä itselleen tarvitse tehdä ikuisia
muistomerkkejä.
Päättäjän tärkeä hyve on päättäväisyys, sillä
sitä päätöksentekijältä tarvitaan. Ojasen mukaan päättäväisyys on rohkeutta ja
ripeyttä silloin, kun niitä tarvitaan, mutta yhtä lailla varovaisuutta ja
kuuntelemista. Ei tarvitse välttämättä puuttua sellaisiin asioihin, jotka
sujuvat puuttumattakin.
Ojanen päättää pohdintansa siihen, että hyvä on
myös asenne. Päätöksenteko on kunnioittamista. Ja se on hyvänsuontoa,
vilpitöntä pyrkimystä hyvään. Siksi se on myös asenne.