Hyvä päätös

Filosofi ja kirjailija Eero Ojanen avaa hyvän päätöksen olemusta laajasti ja monipuolisesti Kunnallisalan Kehittämissäätiön Polemia-sarjan julkaisussa nro 99. Ojasen mukaan sana ”päätös” tarkoittaa sekä loppua että alkua. Loppua siksi, että kantasana on pää eli loppu. Alkua siksi, että päätös kertoo mitä aiomme tehdä seuraavaksi tai tulevaisuudessa.

Miten asiat menevät silloin, kun ne menevät hyvin? Voiko hyvää edistää päätöksillä?  Se, mikä on yllättävää, niin hyvää on tutkittu vähän. Päätöksentekoa on tutkittu sitä vastoin paljon ja hyvin usein se liittyy ongelmien ja ikävien asioiden ratkaisemiseen. Usein vielä niin, että ikäviä asioita päätetään kiireellä ikään kuin viime tipassa. Ojasen mukaan hyvyys on kuitenkin nousemassa tutkimuskohteeksi.

Ojasen mukaan hyvä ei ole mitään haihattelua eikä mitään epämääräistä, vaan hyvä on kaikkein kovimpia tosiasioita maailmassa. Hyvän tunnusmerkki hänen mukaansa on se, että asiat menevät hyvin silloin, kun ne menevät niin kuin niiden pitääkin mennä. Hyvä on Ojasen mukaan tosiasia ja esimerkkinä hän käyttää tästä vaikkapa junan saapumista asemalle aikataulussaan.

Kaupunginjohtajana joudun usein pohtimaan sitä, mikä on hyvä päätös tai vaihtoehto kuntalaisten kannalta. Itse huomaan määritteleväni hyvän niin, että kuntalaisten hyvinvointi lisääntyy hyvän päätöksen seurauksena. Tällöin joutuu päätöstä valmistellessa pohtimaan päätöksen vaikutuksia kuntalaisten arjessa pitemmälläkin juoksulla. Päätöksentekijä on tällaisessa tilanteessa osallinen myös itse. Tässä valossa päätöksenteko on siis osallisuutta.

Ojasen sanat lohduttavat myös meitä: hyvä on olemassa joka tapauksessa, se on olemassa myös toiminnasta ja päätöksistä riippumatta. Ojasen mukaan päätöksentekijän tärkeitä taitoja ovat myös hiljaisuus, kuunteleminen ja silleen jättäminen. Ei joka paikkaan ja asiaan tarvitse suinkaan jättää puumerkkiään eikä itselleen tarvitse tehdä ikuisia muistomerkkejä.

Päättäjän tärkeä hyve on päättäväisyys, sillä sitä päätöksentekijältä tarvitaan. Ojasen mukaan päättäväisyys on rohkeutta ja ripeyttä silloin, kun niitä tarvitaan, mutta yhtä lailla varovaisuutta ja kuuntelemista. Ei tarvitse välttämättä puuttua sellaisiin asioihin, jotka sujuvat puuttumattakin.

Ojanen päättää pohdintansa siihen, että hyvä on myös asenne. Päätöksenteko on kunnioittamista. Ja se on hyvänsuontoa, vilpitöntä pyrkimystä hyvään. Siksi se on myös asenne.