Itä- ja Pohjois-Suomen
kuntia lyödään usein sillä väittämällä, että me muka olisimme etelän elättejä.
Erityisesti etelästä tulee väitteitä, että tapahtuisi tulonsiirtoa etelästä
pohjoiseen mm. osana valtionosuusjärjestelmää. Kuinkahan tämä asia oikein on,
kun sitä katsotaan hieman tarkemmin?
Valtionosuusjärjestelmä
pitää sisällään yhtenä tekijänä verotuloihin perustuvan tasauksen, joka on 80
prosenttia koko Suomen ja asianomaisen kunnan verotulojen keskiarvon
erotuksesta. Meillä Nurmeksessa tämä tarkoittaa tänä vuonna 6,1 miljoonaa
euroa, koska meidän verotulojemme keskiarvo asukasta kohti on maan keskiarvon
alapuolella noin 950 euroa vuodessa.
Nurmes tuottaa
vuosittain Suomelle arvokkaita ja puhtaita raaka-aineita ja muun muassa
koulutettua nuorisoa. Tuotamme esimerkiksi maitoa vuodessa 15 miljoonaa litraa
ja saamme siitä tuloja 6,8 miljoona euroa, lihaa 925 tonnia, josta saamme tuloja
2,1 miljoonaa euroa ja puuta yli 140 000 kuutiota, josta saamme yli 4
miljoonaa euroa. Pelkästään näiden kolmen raaka-aineen jatkojalostus,
arvonnousu ja siitä Etelä-Suomeen valuva hyöty on yli 22 miljoonaa euroa, josta
puolestaan yhteisö-, kunnallisvero- ja kiinteistöverohyötyinä kertyy ”etelän
kunnille” vuositasolla miltei 4 miljoonaa euroa.
Maksamme myös omista
terveydenhuoltokuluistamme itse enemmän kuin Etelä-Suomen kunnat, koska emme
käytä Kela-korvauksia niin ahkerasti. Pahimmat ”elätit” löytyvät tässä asiassa
Etelä-Suomesta. Heidän terveydenhuoltoa valtio subventoi vuosittain jopa 700 000
eurolla enemmän, kuin jos nämä ihmiset (8 000 henkeä) olisivat
nurmeslaisia.
Nuorisoikäluokastamme
(65 nuorta vuodessa) neljännes siirtyy jatko-opiskelemaan Etelä-Suomeen.
Pelkästään satsauksemme perusopetukseen on tästä kvartaalista noin 2,3
miljoonaa euroa ilman varhaiskasvatuksen (päivähoito) kuluja. Maailman parhaana
kirjastokuntana tuotamme sivistyneitä tulevaisuuden kansalaisia.
Olemme omatoimisia: Maksamme
liikkumisemme itse. Ajamme omilla autoillamme huonokuntoisia teitä emmekä nauti
valtion rahoilla tehdyistä valaistuista ja auratuista moottoriteistä tai
sähköistetyistä junaradoista. Polttoaineemme on kallimpaa. Maksamme
sähkönsiirrosta ja tietoliikenneyhteyksistä enemmän. Pidämme kaupan päälle
maaseudun asuttuna ja vartioimme kiinteää omaisuutta ja luonnonvaroja – Suomen
todellisia kansallisaarteita. Lisäämme metsävarantomme arvoa vuosittain 2,3
%:lla ja tämä arvonnousu jää Suomeen. Emme syö pääomaa.
Niinpä. Olisikohan jo
aika lopettaa puheet eläteistä ja elää ihmisiksi?