Kukahan se oikein elättää ja ketä?

Itä- ja Pohjois-Suomen kuntia lyödään usein sillä väittämällä, että me muka olisimme etelän elättejä. Erityisesti etelästä tulee väitteitä, että tapahtuisi tulonsiirtoa etelästä pohjoiseen mm. osana valtionosuusjärjestelmää. Kuinkahan tämä asia oikein on, kun sitä katsotaan hieman tarkemmin?

Valtionosuusjärjestelmä pitää sisällään yhtenä tekijänä verotuloihin perustuvan tasauksen, joka on 80 prosenttia koko Suomen ja asianomaisen kunnan verotulojen keskiarvon erotuksesta. Meillä Nurmeksessa tämä tarkoittaa tänä vuonna 6,1 miljoonaa euroa, koska meidän verotulojemme keskiarvo asukasta kohti on maan keskiarvon alapuolella noin 950 euroa vuodessa.

Nurmes tuottaa vuosittain Suomelle arvokkaita ja puhtaita raaka-aineita ja muun muassa koulutettua nuorisoa. Tuotamme esimerkiksi maitoa vuodessa 15 miljoonaa litraa ja saamme siitä tuloja 6,8 miljoona euroa, lihaa 925 tonnia, josta saamme tuloja 2,1 miljoonaa euroa ja puuta yli 140 000 kuutiota, josta saamme yli 4 miljoonaa euroa. Pelkästään näiden kolmen raaka-aineen jatkojalostus, arvonnousu ja siitä Etelä-Suomeen valuva hyöty on yli 22 miljoonaa euroa, josta puolestaan yhteisö-, kunnallisvero- ja kiinteistöverohyötyinä kertyy ”etelän kunnille” vuositasolla miltei 4 miljoonaa euroa.

Maksamme myös omista terveydenhuoltokuluistamme itse enemmän kuin Etelä-Suomen kunnat, koska emme käytä Kela-korvauksia niin ahkerasti. Pahimmat ”elätit” löytyvät tässä asiassa Etelä-Suomesta. Heidän terveydenhuoltoa valtio subventoi vuosittain jopa 700 000 eurolla enemmän, kuin jos nämä ihmiset (8 000 henkeä) olisivat nurmeslaisia.

Nuorisoikäluokastamme (65 nuorta vuodessa) neljännes siirtyy jatko-opiskelemaan Etelä-Suomeen. Pelkästään satsauksemme perusopetukseen on tästä kvartaalista noin 2,3 miljoonaa euroa ilman varhaiskasvatuksen (päivähoito) kuluja. Maailman parhaana kirjastokuntana tuotamme sivistyneitä tulevaisuuden kansalaisia.

Olemme omatoimisia: Maksamme liikkumisemme itse. Ajamme omilla autoillamme huonokuntoisia teitä emmekä nauti valtion rahoilla tehdyistä valaistuista ja auratuista moottoriteistä tai sähköistetyistä junaradoista. Polttoaineemme on kallimpaa. Maksamme sähkönsiirrosta ja tietoliikenneyhteyksistä enemmän. Pidämme kaupan päälle maaseudun asuttuna ja vartioimme kiinteää omaisuutta ja luonnonvaroja – Suomen todellisia kansallisaarteita. Lisäämme metsävarantomme arvoa vuosittain 2,3 %:lla ja tämä arvonnousu jää Suomeen. Emme syö pääomaa.

Niinpä. Olisikohan jo aika lopettaa puheet eläteistä ja elää ihmisiksi?