Metsästys on tärkeää. Metsästyskausi pyörähti eilen isolle vaihteelle, kun kanalintujen metsästys alkoi. Eränkäynnillä on täällä Nurmeksessa ikimuistoiset perinteet. Itä- ja Pohjois-Suomessa metsästys on harrastusta korkeammassa kategoriassa eli se on nautintaoikeutta muistuttava relikti eli jäänne maanomistuksesta riippumatta. Siksi metsästys liikuttaa ihmismieliä.
Minullekin metsästys on tärkeä asia, ja siitä on tullut näin viidenkympin korvilla tärkeä harrastus. Olen myös ollut onnekas ottopoika Tapion tarhoissa. Metsästysvuoteni tästä vuosi taaksepäin on näet ollut ylitsevuotava: olen ollut onnekas kaataessani mm. hirven, metson, villisikakarjun, kapitaali-saksanhirven sekä kaurispukin.
Nurmeksen kaupungissa metsästyksestä keskustellaan nyt vilkkaasti, koska syyskuun lopulla kokoontuva kaupunginvaltuusto ottaa kantaa Ylä-Karjalan kansallispuiston perustamiseen. Metsästyksen koetaan olevan vaarassa kansallispuiston takia. Uskon valtuustomme tekevän viisaan ja oikean päätöksen. Kaksi seuraavaa viikkoa näyttävät sen, mitkä muut asiat nousevat vaakakuppiin kansallispuistoa puntaroitaessa. Esimerkiksi Kolovedellä kansallispuisto on rakennettu niin, että hirvenmetsästys voi siellä jatkua.
Metsästykseen liittyvä eräs hieno asia ovat koirat ja niiden kasvattaminen. Uskon, että joku päivä minullakin on taas oma metsästyskoira. Rotua en ole vielä valinnut, mutta vaihtoehtoja on useita ja ne lisääntyvät, kun olen nähnyt metsäretkilläni toinen toistaan parempia koiria työnsä ääressä.
Jahdissa ollessa todellisuuden ja mielikuvituksen rajat häilyvät. Metsästäjän äärimmilleen viritetty pyyntivietti tekee joskus myös tepposet. Kun sitten metsästäjän jahtihalu ja jahtionni ovat kohdallaan, niin metsä antaa. Silloin pyytömies muuttuu saamamieheksi Mielikin suosiollisella avustuksella. Minulle syntyi tästä ajatus kirjata omia tunnelmiani muistiin. Kirjoitinkin metsästyskirjan. Kirjan otsikon otin Kalevalasta.
Kirjaprojektini alkoi oikeastaan siitä että, mitä haluan, kun täytän 50 vuotta lokakuussa. En halunnutkaan harrikkaa, vaan halusin jaettuja, yhteisiä, vahvoja kokemuksia luonnon ääressä hyvien kavereiden kanssa. Kirjoitin kirjaani 2 vuotta. Otin valokuvia. Keräsin tietoa. Nyt kirja on valmis ja painolämmin. Lopputulos rauhoittaa mieltä.
Nurmeksen syksyinen luonto on hieno, emmekä ole siitä liioin mustasukkaisia. Toivotamme kaikki luonnonystävät tervetulleeksi meille olipa sitten mukana kamera, marjakori tai haulikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.