Syksy 1962 oli sateinen. Kymmenen vuotta aiemmin Suomi oli noussut nauriskuopasta ja sotakorvaukset oli maksettu. Helsinki ja Hämeenlinna isännöivät olympialaiset. Armi Kuusela oli maailman kaunein.
Syksyllä 1962 vanhempani Olavi ja Anita antoivat minulle elämän. Ainutkertaisen lahjan, jota olen saanut nyt käyttää muutamaa päivää vaille 50 vuotta. Samana syksynä kuukautta aiemmin Iisalmen maalaiskunta alkoi teollistua, kun Sarvelan veljekset, Jussi ja Jaakko, perustivat Peltosalmen Konepajan. Loppu onkin menestystarinaa nimeltä Normet.
Evakkokarjalaisten tie uuteen elämään oli sopeutumista ja kovaa taistelua. Ainoa tae tulevasta oli taito tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja voittaa heidän luottamustaan. Leipä ja jopa polttopuut olivat evakkoperheillä tiukassa. Hätä ei lukenut lakia, kun ukkini lähti Lapuan evakkovuosina talvipakkasilla yön pimeyteen säkki selässä hakemaan polttopuita ”ukin pinosta”.
Myöhemmin ukkini yritti saada valtiolta lainaa lehmän ostoa varten. Minulla on tallessa Veikko Vennamon allekirjoittama vastauskirje, jonka sanoma oli 4-lapsiselle perheelle karu: ”Arvoisa maanviljelijä Aleksanteri Saatsi, Hernejärvi. Emme voi valitettavasti myöntää teille lainaa lehmänostoa varten, koska teillä on jo ennestään yksi lehmä.” Tarkat olivat valtiolla tiedot evakoiden elämäntilanteesta!
Viisikymmentä vuotta elämää ei ole ihan suotta. Vietän syntymäpäivääni 10.10.2012. Olen saanut käyttää elämääni omalla tavallani ja vanhempani ovat aina tukeneet minua. Nuoruus oli kilpaurheilua ja metsissä samoilua. Sain opiskella yliopistossa. Minulla on upea poika, Olli-Pekka. Hänellä on hieno tyttöystävä, Lotta. Vaimoni Kristiinan mukana sain kaksi bonuslasta Liisin ja Lassin. Liisistä tuli bonustyttöni. Lassi avasi ovia musiikin maailmaan. Yksi haaveistani – akateeminen - toteutui, kun sain väittelin kauppatieteistä Vaasan yliopistosta. Metsästyksen kautta olen saanut paljon ystäviä myös ulkomailta.
Koko Suomea kannattaa viljellä ja varjella. Olen aina tehnyt tarmolla työtä. Työuraani yhdistääkin yksi tekijä: se on työ koko Suomen ja erityisesti Itä-Suomen hyväksi. Olen kehittänyt metsätaloutta ja suomalaista koulutusjärjestelmää, olen rakentanut teollisuutta, olen johtanut kehitysyhtiötä ja nyt johdan yhtä itäsuomalaista kaupunkia, Nurmesta. Nurmeksen näkymät ovat hyvät. Pikkukaupungin kehitys on myönteisellä uralla.
Nuorisosta kannattaa myös huolehtia. Heissä on tulevaisuus. Kukaan meistä ei voi valita syntyperäänsä. Ilman vanhempiani myöskään minusta ei olisi tullut yhtään mitään. Te, joilla juuri nyt on pieniä lapsia, elätte elämänne tärkeimpiä vuosia. Näiden vuosien aikana rakennetaan seuraavan sukupolven luottamus tulevaan elämään. Ihmisiin. Kaikkeen.
Yksi elämän kantava voima on uteliaisuus. Olen utelias näkemään myös jatkossa, mitä elämä tuo tullessaan. Osa uteliaisuudesta liittyy Nurmeksen kaupungin tulevaisuuteen osa hyviin asioihin, joita elämä tuo muutoin tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.