SOTE

Sosiaali- ja terveyspalvelujen (SOTE) järjestämisessä on lähitulevaisuudessa ainakin kolme haasteellista asiaa: SOTE-palvelujen järjestäjätahon pitää olla sama organisaatio, asiakkaita pitää olla nykyistä enemmän ja kolmanneksi järjestäjän pitää pystyä vastaamaan myös osin erikoissairaanhoidosta.

SOTE-uudistus on välttämätön sekä kuntien että valtion kannalta. Syinä tähän ovat talous ja hoitoketjun toimivuus. Uudistus on välttämätön myös demokratian kannalta. Nyt päätösvalta on karannut kuntayhtymiin ja pienissäkin kunnissa on erikseen sosiaalijohtajat ja terveyspalveluista vastaavat ylilääkärit. Kuntayhtymien ohjaus on valtuustojen ulottumattomissa, kun niitä ohjataan kunnantaloilta aktiivisten tai vähemmän aktiivisten virkamiesten toimesta.

Pohjois-Karjalassa SOTE:n osalta kannattaa nyt ottaa ns. piirimalli tutkittavaksi. Sen jälkeen tulee löytää demokraattinen tapa palvelujen järjestämisen osalta niin, että ei olla maakunnan keskuskaupunkimallissa. Seuraavaksi pitää ratkaista piirimallin aluesovellus eli pääterveysasemat ja niiden tuottamat lähipalvelut. Erikoissairaanhoidon osalta sairaanhoitopiirin muodonmuutos pitää saada aikaiseksi tavalla tai toisella. Nurmeksen kaupunginvaltuusto on valtuustoseminaarissaan pystynyt hahmottelemaan uskottavan askelluksen asian suhteen.

Valtakunnan politiikassa näyttää nyt siltä, että maakuntien keskuskaupunkien ”kassakaappisopimus” keskuskaupunkivetoisesta SOTE:sta joutuu väistymään ns. piirimallin tieltä. Paine seutukaupungeista on käymässä liian kovaksi. Erityisen vahvoilla näyttävät olevan ne seutukaupungit, joilla on toimiva terveyskeskus ja joissa virkalääkäreitä on vielä hyvin saatavilla.

ISER:in kaaduttua sen raunioille luotua ISKE-työtä kannattaa vielä ehkä yrittää. Onnistuessaan se hillitsee erikoissairaanhoidon ”kilpavarustelusta” aiheutuvia kuluja peruskunnille. Maakuntien keskuskaupungit ovat juuri nyt tulossa demografisen myrskyn silmään eli niiden erikoissairaanhoidon kustannukset nousevat sairaanhoitopiirien kasvuprosenttia nopeammin. Näin on myös Pohjois-Karjalassa. Monet seutukaupungit, kuten Nurmes, ovat selvästi tämän keskiarvon alapuolella. Esimerkiksi vuonna 2013 Nurmeksen kuntalaskutus kasvaa vain 0,3 %, kun koko sairaanhoitopiirin kuntalaskutuksen kasvu on 2,5 %.

Valtiovallan on vaikea tuottaa asiaan yhtä ainoaa ratkaisua, koska ohjauskeinot puuttuvat. Niinpä uskon, että valtion ratkaisuehdotus SOTE-asiaan on ympäripyöreä. Valtiohan on tunnetusti ollut arka puuttumaan erityisesti maakuntakeskuskaupunkien asioihin.

Pohjois-Karjalan kuntajohtajat ovat myös lopettamassa otvailun ja olemme toprakoitumassa asian suhteen. Näin tuumasimme eilen kokouksessa Joensuussa. Homman pitäisi onnistua ensi yrittämällä sillä suomalaisen kansanperinteen mukaan yrittänyttä ei laiteta enää toista kertaa nukkuvaa karhua härnäämään.

Summa summarum asia on nyt enempi tai vähempi omissa käsissämme. On mielenkiintoista nähdä, miten pian Juuka, Lieksa, Nurmes ja Valtimo löytävät yhteiset intressit tässä asiassa. Onkohan Pielisen Karjalan ajatusvoimalla käyttöä myös laajemmin maakunnassa?