Susi lampaan vaatteissa

Kaupunkimme on elänyt pari viimeistä vuorokautta surun vallassa. Tätä kirjoitettaessa on kulunut minuutilleen kaksi vuorokautta Rautavaaran tuhoisasta liikenneonnettomuudesta.

Olen kohdannut näiden kahden vuorokauden aikana monta sutta lampaiden vaatteissa. Toimittajien verenhimo on ollut kyltymätön. Olen joutunut puuttumaan peliin monta kertaa. Niin epäasiallisia ja epäystävällisiä ovat olleet. Surulle ei ole meinannut jäädä tilaa. Kaupungin työntekijöiden työtä on häiritty. Samaa on kuulunut seurakunnasta.

Nurmeksen kirkossa päättyi hetki sitten muistotilaisuus, jossa myös itse olin. Siellä kohtasin kirkon keskikäytävillä kaikkein pahimman suden. Iltalehden toimittaja oli verhonnut itsensä itkeväksi ja surevaksi nuoreksi naiseksi, joka yritti lypsää seurakunnan edustajilta ja minulta tietoja onnettomuuden uhreista. Kehotin tätä sutta jättämään meidät rauhaan ja poistumaan paikalta. Hyi olkoon!

Meidän oma organisaatiomme ja seurakunta ovat toimineet oikein. Asiakkaamme tietosuoja on aukoton emmekä myöskään kerro ketkä ylipäätään ovat asiakkaitamme. On oikein, että myöskään minä en tiedä. Näin tietosuoja toimii julkisissa palveluissa.

Eräs toimittaja väitti minulle kiven kovaan, että tämän uutispäivät tärkein aihe on lapsiperheiden kunnilta saamat palvelut. Minä vastasin hänelle ystävällisesti ja kerroin, että en pysty tyydyttämään tämän toimittajan uutisnälkää. Kehotin häntä kiertämään kaupunkimme kaukaa. Osasi viisaasti häipyä langoilta.

Nurmeslaisille oli samana iltana vaihtoehtoja mistä valita: surutyö tai maailman hauskin mies. Kukin pystyin tekemään oman valintansa. Elämänhän on jatkuttava pelottomana. Emme saa lamaantua kuoleman edessä. Silti meillä on oikeus suruun ja turvan hakemiseen esimerkiksi Jumalan läheltä.

Tämä päivä on ollut pitkä ja karikkoinen. Olen jo nyt tehnyt töitä 13 tuntia yhteen putkeen. Eilen työskentelin 14½ tuntia peräkkäin. Seuraavaksi on levon aika.