Kaava on kasvun väline

Kaavoituksen tehtävä on mahdollistaa asioita. Kaava on siten myös kasvun väline. Ilman asuinalueen tai teollisuusalueen kaavoitusta kunta ei voi kasvaa ja kehittyä. Eräs kehittyvän kunnan merkki on siis se, että kunnassa tehdään aktiivista kaavoitustyötä. Kaavoitus on aina myös tulevaisuustyötä.

Meillä Nurmeksessa on parhaillaan käynnissä vihreän teollisuuden alueen asemakaavan päivitys. Olemme laajentamassa kaava-aluetta Känkkäälässä sekä fyysisesti että toiminnallisesti. Työstämme erityisesti logistiikkaa: kuinka alueelle sijoittuvat yritykset hoitavat raaka-aineiden ja lopputuotteiden lastauksen ja kuljetuksen maanteitse tai rautateitse. Meidän suunnitteilla oleva teollisuusraide kiinnostaa yrityksiä myös siksi, että kilpailu rautateillä on tavarakuljetuksissa jo vapautunut.

Kaavoitus katsoo pitkälle eteenpäin tulevaisuuteen. Sen pitää mahdollistaa tulevia tarpeiden toteutuminen. Yritykset tarvitsevat vaivattoman alun ja pitemmässä juoksussa useita laajenemismahdollisuuksia. Tilantarve pitää siis huomioida kaavoituksessa vähintäänkin kolminkertaisena ykkösvaiheen investoinnin vaatimaan tilaan verrattuna. Kaavoituksessa tulee myös huomioida mahdollisten alihankkijoiden sijoittuminen päämiestensä läheisyyteen.

Eräs kaavoituksen haaste on kolmiulotteisuus: Z-koordinaatti eli korkeuserot pitää myös huomioida. Teollisuusalueella on erilaisia maanalaisia johto- ja putkiteitä. Ilmassa voi olla kuljetusratoja. Tuotannon layout on usein myös kolmiulotteinen esimerkiksi puunjalostusteollisuudessa. Korkeuseroja viisaasti käyttämällä säästetään tilaa ja kustannuksia, kun esimerkiksi tuotantolinjoja ja niillä kulkevaa virtaa voidaan puskuroida tehokkaammin.

Kaavoitus on myös kuulemista ja osallistamista, johon asianosaiset ja kuntalaiset otetaan mukaan. Näin asiat huomioidaan laajasti ja ennakoivasti. Kävimme viime viikolla mm. Pohjois-Karjalan ELY-keskuksessa kertomassa ennakkoinformaatiota meidän kaavatyöstä ja alueelle sijoittuvista yrityksistä. Me puolestamme saimme hyviä neuvoja jatkotyöhön.

Teollisuusalueen kaavoituksen yleinen suuri haaste on sijoittaa tilava teollisuusalue kasvuvaroineen lähelle taajamaa, jolloin työntekijöillä olisi lyhyt ja helppo työmatka. Tämä fyysinen läheisyys lisää yhteensovittamisen paineita. Teollisuusalueella pitäisi ihannetilanteessa olla vähintäänkin kaksi kasvusuuntaa sekä aina mahdollisuus kiertävään liikenteeseen. Logistiikka tarvitsee myös aina varastokenttiä ja parkkipaikkoja. Näitä ei saa unohtaa kaavoituksessa.

Tällä hetkellä Nurmeksen kaupungilla on laaja keskustelupinta vihreän teollisuuden yritysten kanssa. Saamme yrityksiltä hyviä näkemyksiä kaavatyöhömme. Samalla me markkinoimme aluetta yrityksille. Hyöty on siis molemminpuolista.

Kuntien Jukolanviesti

Suunnistajat valmistautuvat jo täyttä päätä tulevan kesän Jukolan viestiin Enon Harpatinvaarassa. Aloin pohtia, että kunnissa on sama tilanne. Uutta neljän vuoden mittaista valtuustokautta voi näet verrata pitkään ja vaativaan Jukolan viestiin.

Kuntajukolan ykkösrastille on pitkä matka ja se kestää noin puoli vuotta. Lähtökiihdytyksen jälkeen joukkueet (kunnat) suuntaavat omille rasteilleen. Suunnan ja ykkösrastin hajonnan päättää valtuusto seminaarissaan. Usealla joukkueella on sama ensimmäinen hajontarasti eli elinkeinorasti. Joillakin joukkueilla se on osallisuusrasti. Porukassa on myös peesareita, jotka ajelehtivat muiden suunnistajien mukana eteenpäin tietämättä tarkalleen mihin.

Lähtökiihdytyksessä tönitään ja silmäillään koko rataa. Mitä pahoja paikkoja on tulossa? Missä vaaditaan tarkkaa suunnistusta ja missä on pitkä rastiväli. Kuntajoukkueen kartanlukua ja mikroreitinvalintaa tekee kunnanhallitus. Se suunnistaa joka sekunti ja tekee päätöksen joka kolmas sekunti. Tämä on kilpasuunnistajan arkea.

Jotkut joukkueet ovat jo lähdössä huonossa asemassa: maitohappoa on jäsenissä, on harjoiteltu laiskasti tai otsalampun akussa on vähän virtaa jo lähdössä. Voi olla, että joukkueen juoksujärjestys on myös laadittu kokemattomasti eli joukkueen aloittajaksi on pantu virkamies. Häneltä puuttuu myös varalamppu ja varakompassi. Selitellään jo lähdössä. Panta kiristää.

Kakkosrastille mennessä pitää alkaa tuntua pahalta. Se on merkki hyvästä vauhdista. Porukka harvenee ja on tilaa juosta. Kuntasuunnistuksen kakkosrasti on noin kahdeksan kuukauden päässä, kun vuoden 2017 tilinpäätökset valmistuvat. Joukkueen valmentajana on näet valtio, joka mitoittaa joukkueen vauhdin samaksi myös tulevilla rastiväleillä. Jos tätä vauhtia jaksaa vaihtoon asti, niin viesti on alkanut hyvin.

Kolmosrasti on puolentoista vuoden päästä, kun maakuntahallinto aloittaa. Pohjois-Karjalan joukkueille se on helppo, koska tätä sote-maastotyyppiä on treenattu jo pitkään. Rastinotto tapahtuu nopeasti ja vauhti ei hidastu. Kuin telkkä pönttöön joukkueet löytävät kolmosrastin. Etelän joukkueet pummaavat tätä rastia pahasti ja saattaapa joku joukkue keskeyttää koko viestin.

Viesti etenee pimeän yön läpi. ”Suden hetkellä” kakkososuuden kärki saapuu vaihtoon. Kolmannen osuuden lopussa kajastaa jo aamu. Silloin osa joukkueista tietää jo pärjäävänsä. Ollaan valtuustokauden puolivälissä. Ilmassa on onnistumisen merkkejä. Monet joukkueet ovat jo käyttäneet parhaat voimansa alkuosuuksilla. Puolestaan ne joukkueet, jotka pärjäävät lopputuloksissa alkavat vasta nyt panemaan parasta peliin eli korttipakka alkaa työntää ässiään esiin. Mitä lyhempi osuus, sitä parempi suunnistaja tarvitaan. Joukkueen paras ja sujuvin suunnistaja pannaan Jukolassa aina neljännelle osuudelle.

Viides osuus on kuntaviestissä paineenalaisin. Saako istuva valtuusto mitään aikaiseksi tässä viestissä? Viidennen osuuden lopussa johtava joukkue voittaa usein Jukolan viestin. Joukkue suunnistaa kuin hurmiossa ja erittäin virheettömästi. Vaaran rinnerastit löytyvät helposti. Kuntajukolan viides osuus juostaan hyvässä taloussuhdanteessa vuoden 2019 loppupuolella.

Viestin kuudes osuus ja viimeinen seitsemäs osuus ovat sadon korjuuta. Ei ole turhaan harjoiteltu 800 tuntia vuodessa. Ei ole turhaan tehty hyvää kuntastrategiaa. Pitkän viestin hedelmät korjataan nyt ja vain joukkueen ankkurilla on lupa ottaa riskejä. Ankkuri sinetöi voiton. Jukolan voittajajoukkueen ankkuri juoksee 5 000 metriä radalla alle 15 minuutin. Kuntajoukkueen ankkuri puolestaan varmistaa, että kaikki strategiaan kirjatut asiat saadaan tehtyä.

Meijän maakunnan valmistelu etenee hyvähenkisenä

Meillä on Pohjois-Karjalassa maakuntahallinnon valmistelu edennyt hyvähenkisesti ja reippaalla vauhdilla. Toimintamallityöryhmät ovat käyneet läpiä tehtäviä ja niihin liittyviä uusia parempia toimintatapoja. Koordinaatioryhmä on tasannut tietoa eri osapuolten välillä. Vetämäni rahoitus- ja ohjaustyöryhmä on pohtinut uuden maakunnan toimintarakennetta, tehtäviä ja resursseja.

Uusi maakunta aloittaa valtion tiukassa ohjauksessa vuoden 2019 alussa: Vaikka raha tuleekin yleiskatteisena, niin sen käyttöä vahtii kahdeksan eri ministeriötä käyden ohjausneuvotteluja peräti vuoden neljän viimeisen kuukauden ajan koskien seuraavaa vuotta.  Rahoituskehys on 2020-luvulla tiukka: valtio korvaa maakunnille vain 50 % kustannustason noususta. Tätä puolestaan mitataan kolmesta tekijästä koostuvalla maakuntaindeksillä. Toinen puoli kustannusten noususta pitää hoitaa maakunnan itse, mutta tässäpä se kysymys onkin: milläs lisäät tuloja, kun verotusoikeutta ei ole.

Vuosien 2019-2029 rahoituskehys on alkuvuosina meidän maakunnalle siedettävä. Kuutena ensimmäisenä vuotena toimintaa pitää tehostaa yhden vuoden 2024 tasolla mitattuna 16 miljoonaa euroa. Tämä on noin 2,3 %:n tehostamisvaatimus, mutta vuoden 2030 tasolla tehostuminen pitää olla vuositasolla jo 58 miljoonaa euroa eli noin 8,3 % maakunnan kokonaisbudjetista. Nämä ovat kovia lukuja samaan aikaan, kun kikyn vaikutus on jo loppunut ja palkankorotuspaineita ja muita kustannuspaineita on niskassa. Pohjois-Karjalan ongelma rahoituskehyksessä on myös se, että aivan alkuvuosina (2019-2021) olemme rahoituslain kriteereillä  ainoita voittajia Pohjois-Pohjanmaan ohella, mutta vuodesta 2022 alkaen kriteerit kääntyvät meille epäedullisiksi väestömme ikääntymisvauhdin hidastumisen takia. Näin tosin käy kaikille maakunnille. Tämä operaatio tuo valtiolle 3 miljardin säästöt vuoteen 2029 mennessä.

Pienessä maakunnassa kuten Pohjois-Karjalassa iso kysymys on myös maakunnan toimintojen rakenne erityisesti soten ja kasvupalvelujen osalta. Nykyinen Siun Sote jouduttanee pilkkomaan vähintään kolmeen, mutta todennäköisesti neljään osaan: järjestäjään, sote-liikelaitokseen, sote-keskukseen ja yhtiöön tai jopa useisiin yhtiöihin. Vähäväkisen maakunnan haasteena on se, että järjestäjän pitää varautua myös markkinapuutteen tilanteeseen ja pitää yllä tuotantokapasiteettia tilanteessa, jossa tuottajakenttä saattaa muuttua yhdessä yössä esimerkiksi yrityksen konkurssin seurauksena. Tämä koskee erityisesti kasvupalveluja eli yritysneuvontaa ja työvoimapalveluja.

Yksilön kannalta maakuntahallinon uudistuksessa puhuttaa turvallisuus. Kuinka palvelut tulevat kotiin, jos toimivia liikenne- tai tietoliikenneyhteyksiä ei ole. Tältä osin pelastuslaitoksen rooli maakunnan kokonaisuudessa on myös merkittävä. Tietoturvallisuus ja tietojärjestelmät vaativat myös paljon työtä. Järjestäjän ja tuottajan eriytyessä sekä valinnanvapauden vallitessa asiakaan tiedoilla on useita käyttäjiä. Tämä lisää riskejä.

Selviämme tästä kaikesta hyvällä yhteistyöllä. Valmisteluaikaa on enää noin 380 työpäivää. Maakunnan valmistelussa pystymme hyödyntämään kokemusta Siun Soten valmistelun vaatimista työpanoksista ja kalenteriajasta.

"Relata refero"

Tätä kirjoitettaessa on sunnuntai. Sain äsken kotiini törkypuhelun. Soittaja esitti puhelimessa moitteet siitä, että meillä virkamiehillä on usein oma agenda. Hän tehosti moitteitaan muistuttamalla siitä, että kuntavaalit ovat lähellä.

Pysyin rauhallisena ja hyväntuulisena. Kerroin soittajalle, että minun tehtäväni on kertoa mitä minulle on kerrottu. Tämä ns. ”relata refero” – periaate on peräisin Herodotokselta, jota pidetään antiikin kreikkalaisen historiankirjoituksen isänä. Joskus vain näyttää käyvän niin, että ihmisiä ärsyttää se, että kerromme meille julkituotuja tosiasioita.

Herodotoksen aikansa kriitikot pitävät häntä jopa huijarina. Ihmisistä oli pelottavaa se, että joku kertoi uusista asioista uudessa valossa. Nyt kun maailma avautuu entistä enemmän ja uudet pelottavat asiat vyöryvät eteemme, niin osa meistä haluaa kuulla näistä asioista lisää, mutta osa meistä haluaakin turvallisuutta ja haluaa lisätä kontrollia. Kontrolli ja vahvuus kulkevat käsi kädessä. Tämä on nähty viime viikkoina mm. Amerikassa.

Vahvuuden ja kontrollin vastakohta on herkkyys kuunnella ja tulkita kuulemaansa. Me virkamiehet keräämme tietoa, kerromme asioita eteenpäin ja vaikeissa uusissa asioissa teemme asioista myös tulkintaa. Omaa agendaa meillä ei ole. Meillä ei näet ole mitään syytä ajaa itse keksimiämme asioita. Eikä tähän meillä ole edes voimavarojakaan. Ihan tarpeeksi on näet puuhaa pysyä oman kunnan agendassa.

Sosiaalinen media ei suinkaan ole helpottanut työtämme. Tiedon laatu ja luotettavuus ovat joutuneet kyseenalaisiksi. Väärän tiedon levittäjä pääsee kuin koira veräjästä. Tällöin hän kuitenkin unohtaa sen, että kynä on miekkaa voimakkaampi. Kerran kirjoitettu säilyy ja se voidaan myös jäljittää. Esimerkiksi mielipidepalstojen kirjoittajia tutkittaessa on huomattu se, että sylttytehtaita on vähän: muutama aktiivinen kirjoittaja ohjailee koko palstan ilmapiiriä ja kirjoittelua heittelemällä koepalloja jopa kymmenittäin yhden vuorokauden aikana ja eri nimimerkeillä. Kirjoittaja itse avaa keskustelun. Sen jälkeen hän itse vastaa omaan kirjoitukseensa eri nimimerkillä ja jää odottamaan muiden reaktiota.

Toinen haitallinen piirre, joka liittyy helppoon tiedonsaantiin, on se, että keskittyminen herpaantuu. Tämä johtuu siitä, että keskustelunaiheet vaihtuvat nopeasti. Kunnan kehittämisessä pitää näet olla pitkäjänteinen. Usein tarvitaan jopa kahden valtuustokauden eli kahdeksan vuoden määrätietoista työtä tavoitteen saavuttamiseksi. Tämä pitkä aika ärsyttää näppäimistöjen nimettömiä rubinsteineja. He pyrkivät kaikin keinoin muuttamaan keskustelun painopisteen toisaalle.