Kuntien verotuloista kertyy 86 % prosenttia ansiotuloverosta, 8 % yhteisöveroista ja 6 % kiinteistöverosta. Valtion verotuloista kertyy alv:sta ja haittaveroista 70 %, ansiotuloverosta 15 %, yhteisöverosta 9 % ja pääomatuloverosta 5 %.
Kunnan ja valtion intressit ovat siis kovin erilaiset meitä kuntalaisia kohtaan. Kuntien intressissä ovat kunnassa asuvat ja töissä käyvät kuntalaiset, joilla on vähän verovähennyksiä (kuten matkakuluvähennys) ja vähennyksiä veroista (kuten kotitalousvähennys). Valtion intressissä ovat ne kansalaiset, jotka kuluttavat paljon ja maksavat sitä kautta arvonlisäveroja ja haittaveroja. Valtio ei myöskään pane pahakseen jos kansalainen ajaa autolla, sauhuttelee ja tissuttelee.
Kansalaisten haitallisten elämäntapojen hedelmän korjaa valtio, mutta laskun maksavat kuitenkin kunnat. Maantiet rappeutuvat, ihmiset sairastavat ja alkoholisoituvat. Epätasapaino on kohtuuton. Valtiolla on tässä asiassa sormensa pelissä.
Valtion jakaa kunnille kuitenkin vain 7,4 miljardia valtion osuuksina, mikä vastaa 78 % ansiotuloverojen, yhteisveron ja pääomatuloveron tuotosta valtiolle. Valtionosuudet passivoivat kuntia. Valtio on johdonmukaisesti siirtänyt kuntien tulojen painopistettä kunnallisveroista valtionosuuksiin. Tämä on tapahtunut lisäämällä verovähennyksiä ja etenkin suoria vähennyksiä veroista.
Se, että verotuksen painopisteet ovat näin, on aikaansaanut vaikeasti korjattavan rakenteen. Hallituksen kaavailema valtionosuusuudistus onkin erittäin haasteellinen. Kuntien kannalta tärkeä asia on se, että valtionosuuksien passivoiva vaikutus saadaan katkaistua. Vanha hyvä valtiomiehen ohjehan kuuluu niin, että verot pitää kerätä suoraan ja heti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.