Viime torstaina oli valtuusto. Aistin valtuustomme tuntoja Valtimon kanssa kariutuneen kuntaliitoksen tiimoilta. Siipi ei suinkaan ollut meidän porukoilla maassa, vaan joukkomme puhkui taisteluhenkeä. Käymmekin nyt päättäväisinä uuden Nurmeksen kaupungin strategian tekoon.
Nurmeksella on monia mahdollisuuksia ja niiden pohdintaa teemme nyt vain omista lähtökohdistamme. Talouden suhteen pitää olla valppaana. Kasvun eväitä pitää hakea. Palvelut tulee turvata. Laadimme nyt oman suunnitelman. Nykymaailman meno on sellaista, että jos omaa suunnitelmaa ei ole, niin pian huomaa olevansa osa jonkun toisen suunnitelmaa!
Nyt vanhakin valtuusto joutuu vielä tekemään loppurutistuksen. Nuotteja pitää kirjoittaa jo ensi talvea varten siltä varalta, että ollaan valtion selvitysmiehen vetämässä kuntaliitosneuvottelussa. Toivonkin tsemppiä meidän valtuutetuille. Huolestuneena panin merkille, että viime valtuustomme vahvuus oli 33 eli kaksi valtuutettua varavaltuutettuineen ei päässyt paikalle. Työ pitää tehdä tunnollisesti loppuun asti.
Olin puhumassa perjantaina Nurmeksen ammattiopiston valmistujaisjuhlassa. Valoin puheessani nuorille uskoa tulevaisuuteen. Nurmeksessa avautuu lähivuosina paljon työpaikkoja. Korostin myös sinnikästä yrittämistä. Lausuinkin puheessani latinaa: ”Labor improbus omnia vincit” eli ahkera työ kovankin onnen voittaa.
Viikonloppuna kävimme sitten Tampereella vaimoni Kristiinan kummipojan Matteuksen ylioppilasjuhlissa. Nyt sitten Matteus saavutti saman, minkä kaksi isoveljeään, Iikka ja Severi, ovat saavuttaneet jo aiemmin. Nuoren miehen tie jatkuu heinäkuussa armeijaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.