Kesänurmeslaisilta kuultua

Nurmeksessa on kesällä paljon kesäasukkaita, turisteja ja kävijöitä. Näiltä ihmisiltä saamme paljon uutta näkemystä ja palautetta. Tämän informaation avulla voimme kehittyä entistä paremmiksi.

Itse olen saanut paljon positiivista palautetta Nurmeksen kulttuuritarjonnasta, kesätorista ja toimivista palveluista. Nurmes-talon tarjonta saa myös kiitosta. Sisältö tuntuu siis olevan kunnossa. Monet kesänurmeslaiset soittavat rohkeasti kaupunginjohtajalle tai pistäytyvät kaupungintalolla. Tervetuloa toistekin!

Kesänurmeslaisina on paljon myös yrittäjiä ja johtavassa asemassa olevia henkilöitä. Näiltä olenkin saanut henkilökohtaisesti muutamia hyviä ”syttyjä”. Voi olla, että jotkut näistä johtavatkin lähivuosina uuden yritystoiminnan syntymiseen Nurmeksessa. Nurmeksen golf-kentällä tapaa myös ihmisiä, jotka pitävät käsissään yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tärkeitä lankoja.

Eniten parannusehdotuksia on tullut katujen ja teiden kunnosta sekä kaupungin tiedottamisesta kesäasukkaille. Kaupungin markkinointia ja tiedottamista pitääkin jatkossa kehittää päättäväisesti. Se ei ole ollut kaikilta osin iskussaan. Huomasin tuossa myös kesälomani aikaan, että aivan aiheesta valtuustomme puheenjohtajakin blogissaan oli kiinnittänyt huomiota samaan asiaan.

Kuntalaiset kertovat minulle myös epäkohdista. Jotkut meistä ovat kesän huumassa sortuneet myös oman käden oikeuden käyttöön: Teitä on suljettu, naapurin katiskoilla on käyty vieraalla veneellä ja polttopuita on epähuomiossa haettu naapurin pinosta. Nuoriso on polttanut kumia kadulla. Kuppi on läikkynyt.

Sateinen kesä ja Pielisen pinnan korkeus ovat myös arvaten puhuttaneet. Ihmiset ovat tyytymättömiä Pielisen säännöstelyn epäonnistumiseen. Positiivisia uutisia Pieliseltä ovat puolestaan olleet uuden risteilylaiva M/S Serenan tarjonta sekä muhkeat kuhasaaliit. Monet ihmiset ovat myös noteeranneet Jukolan Osuuskaupan onnistuneet uudistukset Bomban kylpylän rannassa. Monet veneilijät pitävät jo nyt Bomban kylpylän rantaa Nurmeksen oikeana matkustajasatamana.

Pääsääntöisesti Nurmes tuntuu kesällä näyttävän parhaat puolensa. Tätä kirjoittaessani paras ja kuumin kesä on vielä edessäpäin. Sääennusteet ovat näet paranemaan päin. Viikonloppuna kävin piipahtamassa Eestissä ja vein sinne Tohmajärveltä kaksi lupaavaa karhukoiranpentua Kelmin ja Iitun. Nämä vesselit ovat taatusti tulevia suurriistakoiria, ja nyt ne pääsivätkin riistarikkaalle työmaalle. Kun pääsimme pentujen kanssa perille Raikkulaan, niin Iitu hyppäsi ensitöikseen kultakala-altaaseen uimaan. Lämpömittari näytti 30 astetta plussaa ja heinäsirkat soittivat.

Likaista peliä jätteillä

Varkauden suunnalla pelataan jätepeliä, jonka lopputuloksena pohjoiskarjalaisista on tulossa jäterälssi eli pysyvä veronmaksaja. Leppävirran kuntaan ollaan näet suunnittelemassa Riikinnevan ekovoimalaitosta, jonka polttoaineena on jäte. Laitos maksaa ÅF-Consult Oy:n arvion mukaan 118 miljoonaa euroa. Hankkeen suunnittelussa on monta asiaa pielessä.

Kompuroinnin huippuna on laitoksen taloudenpidon suunnittelu, jonka mukaan laitos myisi Varkauden kaupungille kaukolämpöä 185 700 MWh vuodessa hintaan 28 €/MWh (alv 0 %). Hinta on 12–18 €/MWh alle käyvän markkinahinnan. Laitoksen yhtenä osakkaana on Jätekukko Oy 22,5 %:n osuudella. Nurmeksen kaupunki on puolestaan Jätekukon osakkaana 4,5 %:n osuudella. Tällä matematiikalla me nurmeslaiset tukisimme varkautelaisia 28 000 eurolla vuodessa lämmön hinnassa. Joensuulaisten vastaava tuki olisi yli 220 000 euroa vuodessa. Kyseessä on merkittävä tulonsiirto. Pohjois-Karjalan maakunta maksaisi Puhas Oy:n ja Jätekukko Oy:n kautta laitoksen 30 vuoden pitoaikana Varkaudelle tukea noin 11 miljoonaa euroa. Tämän päälle vielä pitää huomioida hankkeen rahoituskulut eli lainarahan korko. Että silleen!

Edellä mainittuun lämmön toimitukseen liittyy myös se, että laitosta suunnitellaan Varkauden toiveiden mukaan alamittaiseksi eli jatkuvalta teholtaan vain 51 MW:n laitokseksi. Alitehoinen laitos tuottaa vähän lämpöä ja sähköä suhteessa polttoaineen määrään. Laitoksen tuloista tuli jätteen porttimaksuista 35 %, lämmön myynnistä 32 %, sähkön myynnistä 30 % ja metallin myynnistä 3 %. Kun hanketta markkinointiin osakkaille talvella 2012, puhuttiin vielä 30 euron porttimaksusta. Nyt ollaan jo 40 eurossa, mutta tämä on vasta alkua, koska…

Talouslaskelmista on löytynyt muitakin puutteita, jotka olen ottanut esille myös Jätekukon hallituksessa 15.6.2012. Lainojen lyhennykset ovat tuloslaskelman sisällä (mm. verot unohtuneet), ja käyttöpääomaa ei ole huomioitu laisinkaan eli suunnitelma vuotaa tuloksen osalta 1,5 M€ vuodessa ja pääoman osalta peräti 15–20 M€. Kun nämä ”puutteet” huomioidaan, niin porttimaksuun on painetta n. 10–15 €/tn. Tämän tiedon valossa, kun laitos on valmis, ollaankin porttimaksun osalta jo tasolla 65 €/tn. Lisäksi on huomattava se, että lämmön määrä ja hinta eivät siis voi joustaa ylöspäin ja että sähkön hintakehitys on epävarma. Porttimaksun päälle pitää laskea Jätekukon pääomakulut ja kuljetuskustannukset. Tästä päästäänkin jo rätinkini mukaan hintaan 85 €/tn.

Tästä ratkaisusta on siis tulossa kallis myös osakkaille. Jätekukon osalta tuskaa lisännee se, että koko investointi jouduttaisiin kaiken kukkuraksi rahoittamaan lainarahalla sekä oman että vieraan pääoman osalta. Esimerkiksi Nurmeksen kaupungin osalta oman pääoman osuus olisi noin 300 000 euroa ja vieraan pääoman osuus noin 900 000 euroa. Kovia lukuja tässä kuntatalouden tilanteessa.

Sopan taustalla on Storan Enson tehtaiden lakkautus Varkaudessa. Yhtiöhän on nykyinen lämmöntoimittaja Varkauden aluelämmölle n. 90 prosentin osuudella, ja sopimuksessa on vain 18 kk:n irtisanomisaika. Varkauden alueen saatua ÄRM-statuksen tämänkaltaisen jätevoimala-hankkeen suunnitteluun on saatu julkista tukea. Mutta tässä ei vielä kaikki: valmisteluhanketta vetää Janne Kuronen, joka on siviilissä Varkauden kaupunginhallituksen puheenjohtaja. Tällainen valmistelutapa aiheuttaa oikeutetusti paheksuntaa yli maakuntarajojen.

Koko jutun kruunaa osakkaiden suunnitelma tehdä laitoksesta ns. suorahankintapäätös jo syyskuun lopulla. Ei muuten onnistu. Viisaudellahan sanotaan sentään olevan jotkut rajat, mutta hulluudella ei tunnu olevan mitään rajoja…

Malli C

Sosiaali- ja terveysministeriön palvelurakenneryhmä suosittelee väliraportissaan (25.6.2012) kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämismalliksi mallia C. Tuskin olen ainoa kuntajohtaja Suomessa, joka pohtii nyt mitä tämä malli C tarkoittaa.

Malli C olettaa Suomessa olevan lähivuosina noin 150 kuntaa. Näiden kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut on järjestetty 25–35 kunnan tai sote-alueen toimesta. Nämä vastuutoimijat tuottavat laajennetun perustason palvelun ja merkittävän osan myös erikoissairaanhoidosta. Tavoitteena on synnyttää uusille vastuuorganisaatioille laaja, uudenlainen palvelukokonaisuus, joka vastaa mm. ikääntymisen ja syrjääntymisen nykyhaasteisiin. Vain vahvimmat nykykunnat voisivat itse vastata tästä työryhmän hahmottelemasta sosiaali- ja terveydenhuollon perustasosta.

Malli A olisi rakentunut 70 kunnan varaan, mutta tämä ei liene realismia kuntakentän nykytilanteessa. Malli B olisi ollut ns. ”piirimalli”, jonka tuloksena Suomeen olisi syntynyt 12–17 sote-aluetta. Näissä malleissa A ja B sosiaali- ja terveyspalvelujen yhteen kytkeminen olisi jäänyt vähälle huomiolle. Uskon tämän olleen syy siihen, miksi työryhmä kallistui juuri mallin C kannalle.

Olennainen asia mielestäni on se, että työryhmä mainitsee päivystyksen ja poliklinikoiden olevan näissä sote-alueissa. Tämä asia vaikuttanee ihmisten arkeen eniten. Toinen tärkeä johtopäätös on se, että päätöksenteko siirtyy pieniltä ja keskikokoisiltakin kunnilta pois yhteistoimintarakenteisiin, jotka eivät ole nykyisten kuntayhtymien tyyppisiä, vaan tavalla tai toisella keskuskaupunkivetoisia. Malli C:ssä ei ole kunnan ja sote-alueen välistä hierarkiaa suhteessa erityisvastuualueisiin eli ervoihin.

Malli C tarjoaa kansalaisille täydennyksenä sähköisiä palveluita (esim. omahoito), liikkuvia palveluita (esim. laboratoriokokeet), kotiin tarjottavia palveluita (esim. kotihoito) ja lähellä tarjottavia palveluita (esim. neuvola). Malli C:ssä suuri joukko nykyisiä tiloja esimerkiksi terveyskeskuksissa jää vaille käyttöä.

Aikataulullisesti valtiovalta näyttää tähtäävän muutoksissa vuosiin 2015–2017. Tähän viittaa mm. paras-puitelain velvoittavuus jopa vuoden 2014 loppuun. Tällä tulkinnalla valtio haluaa torpata joidenkin kuntien irtiotot lyhyeksi väliajaksi ennen tätä suurta sote-uudistusta. Tämä on mielenkiintoinen tulkinta valtiovallalta: vuosien 2013 ja 2014 aikana elettäisiin siis sekä puitelain että uuden rakennelain ristiaallokossa. Puitelaki säätelisi sote-palveluita ja rakennelaki uuden kuntarakenteen muodostumista.

Malli C tuo Pohjois-Karjalaan 1-2 sote-aluetta, mutta ei yhtään enempää. Pidän jopa todennäköisenä yhden sote-alueen syntymistä. Toisessa sote-alueessa mentäisiinkin sitten nykyisen maakuntarajan yli joko pohjoisessa tai etelässä. En käy tässä heittämään arpaa kummassa.

Kulttuurikaupunki Nurmes

Nurmes on kulttuurikaupunki ja kulttuurimyönteinen kaupunki. Kaupungin kulttuurimyönteisyys on tärkeä asia, joka käytännössä näkyy muun muassa hyvänä yhteistyönä eri yhdistysten kanssa. Ajat tulevat ja menevät, mutta kulttuuri säilyy sukupolvelta toiselle. ”Ars longa, vita brevis” – kuten sanotaan.

Minulla oli ilo viime viikolla avata Ateljeekoti Tulilassa taiteilija Alma Pääkkösen näyttely. Tulila sijaitsee Nurmeksen Ylikylässä Peräjärven rantatöyräällä. Alma Pääkkösen taiteessa luonto ja eri vuodenaikojen vaihtelu ovat vahvasti esillä. Pääkkönen tunnetaan monipuolisena taiteilijana, joka teki kuvataiteen ohella myös veistoksia. Hänen töissään on myös ripaus sadunomaisuutta ja kansallisromantiikkaa. Pääkkönen on omin sanoin sanonut: ”Kun maalaan, kuva on mielessäni niin kirkkaana, niin elävänä, niin selvänä, että melkein näen sen silmillä. Minä elän sen kuvan, minä tunnen sen, minä elän. Elän! Minä olen kuin pilven reunalla, olen mukana siinä kuvassa!”

Nurmeksen kaupungilla on omistuksessaan varsin mittava taidekokoelma. Työhuoneessani on nurmeslähtöisen Tyko Sallisen maalaus Suursaaresta vuodelta 1939. Toinen työhuoneeni maalaus on Venny Soldan-Brofeltin maalaama taulu saaristolaiskalastajista. Se taulu muistuttaa minua iisalmelaisista juuristani. Kolmas työhuoneeni taulu ”Pihanäkymä” on Arthur Heickellin käsialaa vuodelta 1944. Heickell muuten valmistui yhtä aikaa Sallisen kanssa kuvataitelijaksi. Hän oli tavattoman tuottelias maalari.

Säveltäjä P.J. Hannikaisen syntymäkoti on Nurmeksessa Lehtovaaralla. Nurmes tunnetaan joululaulukaupunkina ja Immanuel-jouludraaman esityspaikkana. Harrastajateatteritoiminta on Nurmeksessa vilkasta kolmen teatterin voimin. Kolmannet Nurmeksen elokuvajuhlat järjestetään elo-syyskuun taitteessa. Karjalaisuus (mm. Bomban juhlaviikot) on aina antanut vahvan leiman Nurmeksen kulttuurielämälle.

Ikolan museo upeine kokoelmineen on suositeltava vierailukohde. Ikolassa on mielenkiintoista esineistöä. Nurmes-talon kulttuuritarjonta on monipuolista. Talossa sijaitsevassa Kötsin museossa on esillä mielenkiintoinen Palmin romanisuvusta kertova näyttely.

Tällä viikolla on nuorten ”Nurmeksen Nuori Musiikki” -musiikkileiri. Myös tanssissa tapahtuu: vaimonikin laittoi ns. sukset ristiin ja osallistuu ”Sukset Ristiin Susirajalla” – tanssileirille tällä viikolla. Minulle lankeaa siis huoltajan rooli mm. ruoanlaiton merkeissä.

Kulttuuritarjonta on elävän kaupungin tunnusmerkki!