Kunnioitetut sotaveteraanit, arvoisat seurakuntien ja Nurmeksen kaupungin edustajat, hyvät naiset ja herrat. Minulla on suuri kunnia pitää tämä juhlapuhe.
Vietämme tänään itsenäisyytemme 95. vuosipäivää. Itsenäisyys näyttää olevan erityisesti meille suomalaisille poikkeuksellisen tärkeä asia. Meillä on tapana viettää itsenäisyyspäivää, muissa maissa sitä vastoin vietetään vain kansallispäivää.
Suomen tie tämän päivän kaltaiseksi hyvinvointivaltioksi ei ole ollut siloteltu. Emme ole päässeet kansakuntana helpolla. Erityisesti muistamme tänä päivänä sotiemme veteraaneja, joita on keskuudessamme vielä 38 000.
Itsenäisyys tarkoittaa kansallista itsemääräämisoikeutta, suvereniteettia. Maapalloistuvassa maailmassa talousongelmat voivat vaarantaa itsenäisyyden. Viime aikojen Euroopan talousongelmat huolettavat myös meitä. Menetämmekö itsenäisyytemme? Moni meistä on myös pohtinut sitä, oliko oikea ratkaisu allekirjoittaa vuonna 1957 Rooman Capitolium-kukkulalla Euroopan talousyhteisön perustamiskirja. Tekikö Ranskan silloinen presidentti Valeri Giscard-Estaign oikein painostaessaan valmistelijoita ottamaan myös Kreikan mukaan EU:hun vuonna 1981?
Me suomalaiset olemme ylpeitä omista teoistamme ja uskomme itse tehneemme aina oikeita ratkaisuja myös vaikeina vuosina ja vaaran vuosina. Vuonna 1952 Suomi nousi nauriskuopasta: sotakorvaukset oli maksettu, Helsinki ja Hämeenlinna isännöivät kesäolympialaiset ja Armi Kuusela oli maailman kaunein, mutta vielä senkin jälkeen elettiin muutamia vaaran vuosia pahimpana lokakuun 1962 tapahtumat Kuuban kriiseineen sekä viisi vuotta myöhemmin Tšekkoslovakian miehitys.
Ulkoinen turvallisuutemme on juuri nyt kunnossa, mutta käärmeitä luikertelee silti paratiisissa. Nykyajan vaaroja ovat nuorison syrjäytyminen ja ihmisten yksinäisyys. Nämä rapauttavat kansakuntaa. Tässä mielessä pidän tärkeänä vapaaehtoistyötä ja kolmannen sektorin toimintaa. Näin itsenäisyyspäivänä, jos koskaan, on syytä osoittaa näille suomalaisille syvää kiitosta ja kunnioitusta.
Hyvät kuulijat, ajatelkaapa mitä sanoi edellä. Olisiko meidän suomalaisten arvovalinta nyt sama kuin marraskuussa 1939 vai ovatko jotkut meistä hylänneet itsenäisyyden arvona? Pidän nykyajan suurimpana haasteena sitä, että me kaikki suomalaiset tuntisimme niin, että meillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään. Me kaikki haluamme myös kuulua johonkin, olla osa jotain isompaa: perhettä, sukua, kuntaa ja valtiota.
Arvoisat juhlavieraat. Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman tärkeä kirjaus on suomalaisen kuntarakenteen uudistaminen. Tämä uudistus on hyvä saada tehdyksi, jotta kaikilla kansalaisilla olisi asuinpaikasta riippumatta samat perusoikeudet. Tätä tutkainta vastaan ei kannata potkia.
Meiltä päättävissä asemissa olevilta nämä tulevat ajat edellyttävät nyt poikkeuksellisen laajaa kykyä yhteiskunnalliseen asiainhallintaan. 95-vuotiaassa Suomessa käydäänkin juuri nyt vilkasta keskustelua palveluista ja niiden laadusta. Palvelujen tarve kasvaa myös siksi, että perheiden ja sukujen turvaverkostot ohenevat. Maksamme nyt kansakuntana kovaa hintaa maamme sisäisestä muuttoliikkeestä.
Hyvät kuulijat. Näen nuorekkaan Nurmeksen ja sitkeän Suomen tulevaisuuden rohkaisevana pienistä vastoinkäymisestä huolimatta. Usko paremmasta huomisesta on paras henkivakuutuksemme.
Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä, rantaa rakkaampaa, kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien. Pidetään hyvää huolta läheisistämme, kauniista Nurmeksesta ja isänmaastamme.
Haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.