Olin eilen illalla puhumassa Nurmes-seuran
tilaisuudessa Ikolan pirtissä. Kuulijoita oli viitisenkymmentä. Aiheeksi
minulle oli annettu ei enempää eikä vähempää kuin ”Nurmeksen seuraavat 40
vuotta”. Mitä enemmän esitystäni valmistelin, sitä enemmän itsekin innostuin.
Huomasin näet, että Nurmeksen tulevaisuus ei tulekaan yllättäen.
Ensimmäinen johtopäätökseni oli se, että
Suomen toipuminen taloustaantumasta kestää aina vuoteen 2017 saakka. Sekä
Suomen valtio että kunnat eivät saa tällä kertaa apua talouskasvusta.
Käytännössä siis elämme koko 2010-luvun hitaan toipumisen aikaa. Kuntien
kannalta tämä tarkoittaa tarkkaa taloudenpitoa ja panoksien suuntaamista
työpaikkojen luomiseen. Kuntabudjetit voivat kasvaa vuosittain vain puolitoista
prosenttia.
Toinen johtopäätökseni kuulijoille oli se,
että 2020-luku menee Suomessa kuntaliitosten sulatteluun. Usein siihen
tarvitaan jopa kolme valtuustokautta. 2030-luvulla ollaankin sitten kypsiä
maakuntamalliin tärkeimpien palvelujen järjestämisessä. Tällöin maakunnan nimi
on Pohjois-Karjalan sijaan Itä-Suomi. Tämän realismin halusin kertoa avoimesti.
2040-luvulla maakunnat saavat erivapauksia maantieteellisen asemansa johdosta
Norjan ja Kanadan mallin mukaisesti.
Käsittelin puheessani myös Nurmeksen kasvun
eväitä ja jarrutekijöitä. Pielisen Karjalan kontekstissa Nurmes asemoituu
keskiöön viihtyisänä asuinkuntana ja monipuolisena pk-yrittäjyyden kaupunkina.
Kunnallisalan Kehittämissäätiön rahoittama tuore tutkimus ”Muuttoliikkeen
voittajat ja häviäjät” piirtää selkeän kuvan myös Pielisen Karjalan kuntien
muuton rakenteesta. Valtimo ja Nurmes ovat muuttavien lapsiperheiden suosiossa.
Tämä on hyvä uutinen.
Korostin myös kuulijoilleni sitä, että
Nurmeksen nykyisiä yrityksiä on viisasta pitää kuin kukkaa kämmenellä.
Erityisesti niitä kolmekymmentä, jotka tekevää jatkuvaa voitollista tulosta ja
ovat täten kyvykkäitä investoimaan lisää. Työpaikat syntyvät vain investointien
kautta. Positiivista on Nurmeksen yhteisötuloveropohjan leveneminen – emme ole
riippuvaisia muutamasta suuresta yrityksestä, vaan voittoa tuottavat
yrityksemme sijaitsevat usealla eri toimialalla.
Kuulijoitani kiinnosti näkemykseni siitä,
minkä nimisessä kunnassa asumme tulevaisuudessa. Vastasin heille niin, että
elämme vielä 2020-luvun Nurmeksen kaupungissa, mutta 2030-luvulla Itä-Suomen
maakuntakaupungissa. Toinen asia, joka kuulijakuntaa kiinnosti, oli
puuhiilitehtaan tilanne. Kerroin tuoreet kuulumiset hankkeen ripeästä etenemisestä.
Kaikki viranomaisasiat ovat sujuneet hyvin. Pirtin hirsiseinien sisältä kuului
helpotuksen huokaus. Kaikki toivovat tämän hankkeen onnistumista.
Puheeni jälkeen takki olikin sitten tyhjä.
Olin antanut kaikkeni ja minut täytti tyhjyyden tunne. Olin kuitenkin
kiitollinen siitä, että meidän oma Nurmes-seuramme oli pakottanut minut
kaupunginjohtajan nostamaan katseeni tarpeeksi ylös ja kauas. Siinä katsannossa
kuntarakenneselvitykset ovat kuin lillukan varsia suuressa metsässä.
Tulevaisuuden hahmottelu 40 vuoden päähän ei ollutkaan pelkästään kivaa, vaan
se on myös hyödyllistä. Olinhan nähnyt vilauksen metsää puilta.