Olin tällä viikolla keskiviikkona Helsingissä
Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) vuotuisessa seminaarissa. Olen
kutsuttujen listalla, koska olen säätiön hankearvioija ja koska itse sain
2000-luvun alkupuolella säätiöltä merkittävän apurahan omaan väitöskirjatyöhöni.
Seminaari on merkittävä kunta-alan vuotuinen tapaaminen, ja paikalla oli 400
kuntaihmistä ympäri Suomea.
KAKS:in seminaarissa oli puhujapöntössä
vuorollaan peräti kolme ministeriä: Huovinen, Kiuru ja Risikko. Äänessä oli
myös kaksi tutkijaa, jotka puhuivat soten ja kuntien tulevaisuudesta.
Ministeri Huovinen kertoi sote-uudistuksen
tilanteesta ja uudistukseen kohdistetusta kritiikistä. Ministerin mukaan
kustannusten hillintä on uudistuksen eräs tärkeimmistä tavoitteista. Hän
vakuutti uudistuksen etenevän eduskunnassa aikataulussaan, vaikka jo työn
alkaessa tiedettiin mm. perustuslaillisista haasteista. Nyt siis aiotaan
muuttaa ensin rakenne ja sitten vasta rahoitus. Ministeri lupaili ulostuloa
monikanavarahoituksesta jo maaliskuussa. Ministeri oli vakuuttava.
Ministeri Kiuru puhui sivistyksestä. Hän oli
silmin nähden väsynyt ja jopa hieman turhautunutkin. Kovaa näyttää olevan
rääkki ministereillä. Tunsin jopa sääliä ministeriä kohtaan. Ministerin mukaan
lukioverkkoa ei karsita, mutta karsinta käy kovana lukiokoulutuksen
järjestäjien joukossa. Yhteensä toiseen asteen koulutuksessa halutaan säästää
260 miljoonaa euroa, josta lukioiden osuus on noin kolmannes. Käytännössä tämä
tarkoittaa noin 11 prosentin säästötavoitetta lukio-opetuksen kustannuksissa.
Ministeri Risikko puhui puolestaan kuntien
uudesta roolista. Ensin kuntien koko puolittuu, ja sen jälkeen koko vielä
puolittuu. Ministerihän on asettanut työryhmän pohtimaan kuntien tulevaa
roolia. Tärkein johtolanka tuntuu olevan parivaljakko paikallinen kunta –
alueellinen kunta. Paikallinen kunta huolehtii lähidemokratiasta ja mm.
kirjastoista. Alueellinen kunta huolehtii elinkeinojen edistämisestä. Minulle
tämä ei ollut yllätys, mutta yllätys oli se, että nyt tämä sanottiin ääneen
ministerin suulla. Suomennettuna ministerin lausuma tarkoittaa sitä, että
edunvalvonnan ja elinkeinopolitiikan tulee olla seudullista.
Tutkija Jenni Airaksinen puhui kuntien
tulevasta roolista nelijaolla: kunta on paikallinen identiteetti, kunta on
paikallistalous, kunta on hyvinvoinnin tuottaja ja kunta on verkostojen
solmukohta. Airaksisen mukaan kuntajohtajan on tunnistettava nämä neljä roolia
ja osattava toimia aina tilanteen mukaan joko ”kyläpäällikkönä,
ekosysteemipelaajana, ammattijohtajana tai sivistyneenä verkostovelhona”.
Airaksinen muistutti kunta-sanan tulevan latinan sanasta ”communis” eli
yhteinen. Tutkijan mukaan kunta on paras paikan osaamisessa, ja kunta on
kuntalaisen ja yrityksen tärkein demokraattinen tartuntapinta ulkomaailmaan.
Lähdin seminaarista voimaantuneena. Olin
pystynyt tuulettamaan myös omia ajatuksiani kuntajohtamisesta. Poikkesin ennen
Finnairin bussiin nousua kalastustarvikekaupassa. Heittokalastuskauden alkuun
on näet enää kolme kuukautta. Täydensin pakkiani kolmella täsmä-ostoksella, joita
en tässä kuitenkaan paljasta…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.