Olen huomannut pohtivani tätä kysymystä viime päivinä. Lieksa! – elokuvassa kuultiin nämä vuorosanat talvisen nuotion ympärillä. Elokuvan paleleville keikarikaveruksille Lieksa oli liikaa: kantti petti. Entäpä meille nurmeslaisille?
Olen oppinut tuntemaan naapurikuntaamme Lieksaa ja sen ihmisiä aiemmassa työssäni PIKES:in toimitusjohtajana. Lieksassa on paljon potkua ja potentiaalia. Hyviä ihmisiä. Kaiken kruununa Koli – henkisen uusiutumisen tyyssija.
Uskon yhteistyöhön. Pielisen Karjalan kohtalonyhteys tulee maantieteestä. Olemme liian kaukana Joensuusta, että olisimme osa sitä. Emme ole Kainuuta. Emme Savoa. Näin ollen meidän vaihtoehdoksemme jää tuloksekas keskinäinen yhteistyö täällä Pielisen pohjoispään poukamissa.
Luottamus tulee sanakirjassa ennen yhteistyötä. Yhteistyön syventäminen vaatiikin paljon pohjatyötä eli luottamuksen rakentamista. Ihmisten kesken. Yrittäjien kesken. Kolmannen sektorin kesken. Valtuutettujen kesken. Toimielinten kesken. Kaupunkien kesken. Meidän kaikkien kesken.
Luottamus tulee pienin askelin teoista ja ennalta arvattavuudesta. Yhteistyökumppanin teot eivät saa olla yllätyksiä puolin tai toisin. Sovittuja asioita pitää viedä yhdessä vankkumatta eteenpäin. Tekemistä riittää meille jokaiselle.
Itse lupaan sitoutua siihen, että Lieksa ei ole meille liikaa, ja että rakennan luottamusta kaikkien naapureiden suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.