Kotiinpaluu

Liperin emäpitäjä oli kasvanut riittävän suureksi. Pielisjärven pitäjä erotettiin siitä ja perustettiin nykyisen Nurmeksen alueella miltei 400 vuotta sitten. Kajaanissa tehdyn harkinnan mukaan pitäjän kauppapaikan keskus siirtyi Lieksaan 30 vuotta myöhemmin. Noin 200 vuotta sitten Pielisjärvestä irtaantui Nurmes ja myöhemmin tästä irtaantui vielä Rautavaaran ja Valtimon pitäjät. Pielisjärven kunta yhdistyi Lieksan kauppalan kanssa Lieksan kaupungiksi 41 vuotta sitten. Nyt ollaan sitten tekemässä kuntarakenneselvitystä. Olisikohan nyt jo kotiinpaluun aika?

Tällä kertaa meidän historiaa ei kirjoiteta Kajaanissa, vaan Helsingissä FCG:n toimesta, joka toimii Pielisen Karjalan kuntarakenneselvittäjänä. Itse asiassa historiallisin perustein Pielisjärvi olisi itse oikeutettu nimi uudelle Pielisen Karjalan kunnalle. Nimi on kunniakas ja velvoittava jopa niin paljon, että se voisi olla uuden kunnan nimenä, vaikka kaikki kunnat eivät olisikaan valmiita lähtemään siihen nyt mukaan. Erikoinen tilanne toki syntyisi, jos alueemme suurin kunta Lieksa ei olisi tässä millään lailla mukana. Minä henkilökohtaisesti uskon naapurimme aloitteellisuuteen. Tunnenhan lieksalaisia kuntalaisia, virkamiehiä, valtuutettuja ja yrittäjiä.

Millainen sitten olisi tämä 28 000 asukkaan uusi kunta? Kooltaan se olisi Suomen 41. suurin kunta. Tieto on hätkähdyttävä. Uudessa Savo-Karjalan vaalipiirissä se olisi kooltaan kolmanneksi suurin kaupunki Kuopion ja Joensuun jälkeen. Pielisjärven kaupunki olisi elinkeinorakenteeltaan poikkeuksellisen monialainen kaupunki maatalouden, teollisuuden, palvelujen ja matkailun ansiosta. Monialainen kunta pärjää kaikissa suhdanteissa hyvin ja on siten myös kuntalaisten näkökulmasta turvallinen.

Tämänkokoisella kunnalla pärjättäisiin aina 2020-luvun loppuun saakka. Uskon näet, että 2030-luvulla siirrytään jo kauttaaltaan maakuntamalliin. Nythän poliittinen sote-kompromissi on avannut tämän pitkän uuden polun. Uskon koulutusasioiden seuraavan perässä. Nyt tämän ketsuppipullon korkkia on vaikea sulkea. Suomi eurooppalaistuu tältäkin osin.

Uusi kunta antaisi Pielisen Karjalalle mahdollisuuden uuteen alkuun armollisella tavalla. Uuden kunnan profiilia ja vetovoimaa voitaisiin rakentaa uuteen, ehkäpä jännään suuntaan. Uudet kärjet nousisivat esiin. Talouden haasteisiin voitaisiin vastata uudella tavalla. Rakenteisiin ja johtamiseen saataisiin uutta virtaa.

Toki ”Pielisjärven kaupungilla” olisi myös haasteita: laaja pinta-ala, erilaiset kulttuuritaustat ja neljä taajamaa. Kuinka teollisen kulttuurin ja agraarikulttuurin yhteensovittaminen onnistuisi? Kuinka palvelut saadaan järjestettyä tasavertaisesti laajassa kunnassa? Kuinka paljon helpompaa talouden sopeuttaminen on uutena kuntana kuin nykymenolla neljässä kunnassa erikseen?

Tulevaisuuteen voi mennä ajautumalla, sopeutumalla tai tekemällä. Pielisjärven kaupungissa voisi olla tekemisen meininki. Olen kuullut kaikuja kaikista neljästä kunnasta, että kuntaliitoksen mahdollisuutta ollaan pohtimassa. Sulkeutuuko historian ympyrä ja Pielisjärvi kokoaa voimansa uudelleen? Me kaikki olemme nyt osa tätä historian kirjoitusta. Tunti ja päivä kerrallaan.

Kaupunginjohtajan yksi työpäivä

Toisinaan ihmiset kyselevät minulta, mitä kaupunginjohtajan työpäivään kuuluu. Kaikki päivät ovat erilaisia. Kerronpa teille esimerkin viime perjantailta.

Tulen toimistolle klo 7.20 aamulla. Käyn läpi yön sähköpostit. Niitä on viisi kappaletta. Eräs Nurmekseen investoiva yritys kysyy minulta vinkkejä hyvistä rakennuttajakonsulteista. Vastaan ja lähetän yhteystietoja sekä kommenttejani konsultin valintaan liittyen.

Seuraavaksi käyn vielä läpi ensi maanantain kaupunginhallituksen listaa. Perehdyn lisää asioihin. ELY:n vyöhykkeinen seutulippuehdotus ihmetyttää minua. Mistähän Vuokon mummo tietää, kuinka monen vyöhykkeen lippu tarvitaan, kun tullaan linja-autolla asioille Nurmekseen?

Kello 9 pidämme kaupunginkamreerin kanssa tiedotustilaisuuden vuoden 2013 tilinpäätöksestä. Nostamme esille joitakin asioita. Kaikkinensa tilinpäätös vastaa budjettia ja kustannukset ovat hyvin kurissa. Toimittajat ovat ystävällisiä.

Kirjoitan pöytäkirjan ajoharjoitteluratasäätiön hallituksen eilisestä kokouksesta, jossa käsittelimme tilinpäätöksen. Seuraavaksi tilinpäätös lähtee säätiörekisteriin patentti- ja rekisterihallitukseen.

Seuraavaksi hyväksyn laskuja rondossa ja kokouspalkkioita populuksessa. Yksi lasku on juntturassa, ja järjestelmä ei suostu mitenkään sitä hyväksymään. Sitten vilkaisen päivän sanomalehdet ja nettiuutiset. Minulla on tapana silmäillä uutiset joka päivä. Tässä ammatissa pitää tietää, mitä ympärillä tapahtuu. Lukunopeus on eräs valttini. Käytän näet lukutekniikkaa, joka perustuu katsomiseen rivin keskelle.

Aamupäivän lopuksi lähetän sähköpostilla tonttitarjouksen eräälle yritykselle. Tarjoan kaupungin nimissä kolmea eri vaihtoehtoa ja ne kaikki ovat kooltaan n. 3000 neliötä. Tarjouksen on valmistellut meidän maankäyttöpäällikkömme. Kyseessä olisi noin 2 miljoonan euron investointi, joten toivon, että pääsemme asiassa eteenpäin.

Kello 12 käyn lounaalla Nurmeksen asemalla ravintola ”Kanelissa”. Lounaan jälkeen kokoan ja tulostan edunvalvontamateriaalia maakuntahallituksen ministeriö- ja keskusvirastokierrokselle. Asia koskee puutavaran lastaus- ja purkupaikkaa Känkkäälässä. Oikoluen aiheeseen liittyvän SITO Oy:n tekemän konsulttisuunnitelman ja kommentoin suunnitelmaa.

Katson kaupunginsihteerin kanssa erästä riita-asiaa. Päädymme sopuratkaisun hakemiseen vastapuolen kanssa. Laiha sopu on aina parempi kuin lihava riita.

Sitten aloitan luku-urakan: Perehdyn Salon seudun monikuntaliitoksen selvitykseen ja sopimukseen. Tekstiä on 95 sivua. Erityisesti katson sitä, miten tietoja on vertailtu eri kuntien välillä, miten uutta kuntaa on kuvattu ja mitä on sovittu porkkanarahojen käytöstä. Ihmettelen sitä, miten lähellä fyysisesti eri kunnat ovat toisiaan Etelä-Suomessa. Palveluja voidaan siellä toteuttaa eri tavoin. Saan muutamia ideoita ja malleja ajatellen myös Pielisen Karjalan kuntarakenneselvitystä.

Päätän työpäiväni jo kello 15.35. Viikonloppu näet alkaa. Suuntaan metsätöihin Iisalmeen ja Lapinlahdelle. Tämä kevät onkin ollut ihanteellinen metsätöiden kannalta, koska lunta on vähän ja kelit ovat kuivat.

Hyvä ilmapiiri on kunnan tärkein palvelu

Hyvän ilmapiirin merkitystä kunnassa ei voi väheksyä. Hyvässä ilmapiirissä kaikilla on hyvä olla, ja energia suuntautuu eteenpäin. Eräät elinvoiman tutkijat sanovatkin, että kunnan tärkein palvelu on hyvä ilmapiiri.

Hyvälle ilmapiirille on eräitä tunnusmerkkejä: Keskinäisten asioiden hoidossa ei ole kitkaa. Päättäjät vetävät samaan suuntaan. Yhteisiä tuloksia ja saavutuksia saadaan aikaiseksi. Onnistumiset ovat kaikkien ilonaihe. Hyvän ilmapiirin eräs ilmentymä on se, että yrittäjien ja yritysten aikeet otetaan heti vakavasti. Tästä syntyy myönteinen palvelukokemus.

Kuka sitten on vastuussa kunnan tai seudun hyvästä ilmapiiristä? Useat tutkimukset ja myös oma väitöskirjani antaa siihen vastauksen: viime kädessä vastuu on kuntajohtajalla ja johtavilla luottamushenkilöillä. Pohjimmiltaan pieni joukko vie kunnan kehitystä eteenpäin. Olennaista ei ole se, ketä tähän pieneen joukkoon kuuluu, vaan kuinka tämä joukko toimii.

Nurmeksen ilmapiiri on tällä hetkellä hyvä. Tämä kokemus ja palaute ovat samansuuntaista niin päättäjiltä, kuntalaisilta kuin yrityksistäkin. Me jaamme tietoa ylivoimaisella tavalla. Meillä on suunnitelma. Me yritämme. Sitä kautta me myös onnistumme.

Hyvä ilmapiiri tarttuu myös muihin ja leviää esimerkiksi yli kuntarajojen. Ensin vihastutaan, sitten kielletään, mutta lopuksi ihastutaan. Ihmiset pohtivat omia viiteryhmiään. Sitten he vertailevat. Lopulta kaikki haluavat kuulua voittavaan joukkueeseen. 

Suunnitelmien tekeminen ja esittäminen vaatii rohkeutta. Se on ensimmäinen askel. Sen jälkeen alkavat työt, kun näitä suunnitelmia pannaan toimeksi. Tekemisvaiheessa olennaiseen rooliin nousee eri työyhteisöjen kyky tehdä yhteistyötä koordinoidusti. Kuntaorganisaatioissa on yleisesti tässä suhteessa paljon parannettavaa esimerkiksi elinkeinoasioissa.

Olennainen asia on myös hyvän ilmapiirin vaaliminen. Onnistumiset vaativat hyviä suunnitelmia ja oikea-aikaisia tekoja. Ilmapiiri vaikuttaa paljon myös investointihalukkuuteen. Investointien aika-akseli on pitkä: kylvämättömän maan voi kylvää, mutta myrkyttynyttä maata kukaan ei halua kylvää. Sadon korjuun aika on sitten myöhemmin.

Ketään ei jätetä

Sote-asia alkaa selkiintyä monilta osin: Niin valtion, maakunnan kuin seutukunnan tasolla työryhmien työ tulee nyt päättäjien arvioitavaksi. Myös ISKE-työryhmä on saanut työnsä valmiiksi Pohjois-Karjalassa. Maakuntaamme on kaavailtu yhtä omaa, yhtenäistä ja ehjää sote-aluetta. Kaikki kunnat hoidettaisiin, myös reunakunnat, siksi tarvitaan maakunnan kattava ratkaisu. Mitään kuntaa ei jätetä yksin.

Uudistukset ovat myös taloudellinen välttämättömyys. Millään kunnalla ei ole rahaa odottaa. Nopeaa etenemistä puoltaa myös edunvalvonta. Näin maakunta voi päättää itse omista asioistaan. Uskon myös, että löytyy oikeudenmukainen kustannusten jakomalli kaikkien Pohjois-Karjalan kuntien kesken.

Maakunnallinen sote voisi olla ennakkoluuloton kehittäjä ja monituottajamallilla toimiva kokonaisuus, joka menestyy myös kilpailussa työvoimasta. Erillisiä eritysvastuualueita eli ervoja ei tarvittaisi, vaan valtakunnallisen koordinaation voisi hoitaa esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö.

En usko, että sote-järjestämisasia nousee suureen rooliin, koska keveimmillään järjestämisen voi hoitaa ”järjestäjäkonttori”. Perustelen näkemystäni niin, että kaikki kunnat – myös Joensuu – joutuvat luopumaan lautakunnistaan ja oman valtuuston päätösvallasta viime kädessä. Jatkossa luottamushenkilöpaikat olisivat soten tuotantokonsernin elimissä. Käytännöllisesti ajateltuna järjestäminen ei ole tärkeää, vaan tuottaminen. Käsillä oleva sote-lakiluonnos ei ota kantaa tuottamiseen. Se jää maakuntien omaksi asiaksi.

Seutu- ja kuntatasolla näkyisi sote-tuotantoyksikkö. Pielisen Karjalan neljä kuntaa (Juuka, Nurmes, Lieksa ja Valtimo) muodostaisivat sote-tuotantoyksikön. Tällaisella ”seutusotella” olisi oma johto ja oma tuotantovastuu. Pidän tätä mallia hyväksyttävänä myös Nurmeksen kannalta. Itse asiassa tämä malli vastaa varsin pitkälle sitä, mitä olemme Nurmeksen kaupungin omassa strategiatyössä pohtineet.

Nyt on tärkeää luoda siirtymävaiheen rivakka askellus tähän seutusoteen. Uskon, että tämä voi löytyä Pielisen Karjalan neljän kunnan yhteisessä selvitystyössä. Sitä ennen Nurmeksen ja Valtimon tulee tehdä sote-integraatio. Näillä askelmerkeillä Pohjois-Karjalaan syntyy sote, jota kaavailtiin jo yli kymmenen vuotta sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Tulevaisuus ei tule yllättäen

Olin eilen illalla puhumassa Nurmes-seuran tilaisuudessa Ikolan pirtissä. Kuulijoita oli viitisenkymmentä. Aiheeksi minulle oli annettu ei enempää eikä vähempää kuin ”Nurmeksen seuraavat 40 vuotta”. Mitä enemmän esitystäni valmistelin, sitä enemmän itsekin innostuin. Huomasin näet, että Nurmeksen tulevaisuus ei tulekaan yllättäen.

Ensimmäinen johtopäätökseni oli se, että Suomen toipuminen taloustaantumasta kestää aina vuoteen 2017 saakka. Sekä Suomen valtio että kunnat eivät saa tällä kertaa apua talouskasvusta. Käytännössä siis elämme koko 2010-luvun hitaan toipumisen aikaa. Kuntien kannalta tämä tarkoittaa tarkkaa taloudenpitoa ja panoksien suuntaamista työpaikkojen luomiseen. Kuntabudjetit voivat kasvaa vuosittain vain puolitoista prosenttia.

Toinen johtopäätökseni kuulijoille oli se, että 2020-luku menee Suomessa kuntaliitosten sulatteluun. Usein siihen tarvitaan jopa kolme valtuustokautta. 2030-luvulla ollaankin sitten kypsiä maakuntamalliin tärkeimpien palvelujen järjestämisessä. Tällöin maakunnan nimi on Pohjois-Karjalan sijaan Itä-Suomi. Tämän realismin halusin kertoa avoimesti. 2040-luvulla maakunnat saavat erivapauksia maantieteellisen asemansa johdosta Norjan ja Kanadan mallin mukaisesti.

Käsittelin puheessani myös Nurmeksen kasvun eväitä ja jarrutekijöitä. Pielisen Karjalan kontekstissa Nurmes asemoituu keskiöön viihtyisänä asuinkuntana ja monipuolisena pk-yrittäjyyden kaupunkina. Kunnallisalan Kehittämissäätiön rahoittama tuore tutkimus ”Muuttoliikkeen voittajat ja häviäjät” piirtää selkeän kuvan myös Pielisen Karjalan kuntien muuton rakenteesta. Valtimo ja Nurmes ovat muuttavien lapsiperheiden suosiossa. Tämä on hyvä uutinen.

Korostin myös kuulijoilleni sitä, että Nurmeksen nykyisiä yrityksiä on viisasta pitää kuin kukkaa kämmenellä. Erityisesti niitä kolmekymmentä, jotka tekevää jatkuvaa voitollista tulosta ja ovat täten kyvykkäitä investoimaan lisää. Työpaikat syntyvät vain investointien kautta. Positiivista on Nurmeksen yhteisötuloveropohjan leveneminen – emme ole riippuvaisia muutamasta suuresta yrityksestä, vaan voittoa tuottavat yrityksemme sijaitsevat usealla eri toimialalla.

Kuulijoitani kiinnosti näkemykseni siitä, minkä nimisessä kunnassa asumme tulevaisuudessa. Vastasin heille niin, että elämme vielä 2020-luvun Nurmeksen kaupungissa, mutta 2030-luvulla Itä-Suomen maakuntakaupungissa. Toinen asia, joka kuulijakuntaa kiinnosti, oli puuhiilitehtaan tilanne. Kerroin tuoreet kuulumiset hankkeen ripeästä etenemisestä. Kaikki viranomaisasiat ovat sujuneet hyvin. Pirtin hirsiseinien sisältä kuului helpotuksen huokaus. Kaikki toivovat tämän hankkeen onnistumista.

Puheeni jälkeen takki olikin sitten tyhjä. Olin antanut kaikkeni ja minut täytti tyhjyyden tunne. Olin kuitenkin kiitollinen siitä, että meidän oma Nurmes-seuramme oli pakottanut minut kaupunginjohtajan nostamaan katseeni tarpeeksi ylös ja kauas. Siinä katsannossa kuntarakenneselvitykset ovat kuin lillukan varsia suuressa metsässä. Tulevaisuuden hahmottelu 40 vuoden päähän ei ollutkaan pelkästään kivaa, vaan se on myös hyödyllistä. Olinhan nähnyt vilauksen metsää puilta.